”Ilman vaeltajaporukkaa en ehkä olisi partiossa.”

Kun Rastipartion uusi vaeltajaryhmä syksyllä aloitti, kellään ei ollut käsitystä, mitä vaeltajaohjelma käytännössä tarkoittaa. Nyt Suomi-projekti on alkamassa, kaikki ovat lähdössä PJ-kurssille ja suunnitelmat ovat selvät. Ilman osaavaa luotsia tilanne ei todennäköisesti olisi yhtä hyvä. 

Laura Turkki sai ensikosketuksen luotsina toimimiseen Roihulta, jossa hän toimi vaeltajaluotsina leirilippukunnassaan ja kävi samalla luotsikurssin. Myöhemmin hän hyppäsi luotsaamaan Rastipartiossa toiminutta vaeltajaporukkaa. Hän harmittelee, että tuli silloin ryhmään kesken kaiken, eikä päässyt kunnolla pestiin kiinni.  

Kun uusi kuusihenkinen vaeltajavartio aloitti Rastipartiossa syksyllä 2017, Laura oli iloinen, että hän pääsi luotsina mukaan heti alusta asti. Nyt hän tiesi jo itsekin enemmän vaeltajaohjelmasta ja sai vaeltajat innostumaan. 

Vaeltaja Linda Simola kertoo, että kaikki vaeltajavartion jäsenet ovat keskenään tuttuja. Osa on ollut samassa ryhmässä sudenpennusta saakka. Ryhmäyttämisen eteen ei siis tarvinnut juurikaan tehdä töitä, sen sijaan vaeltajaohjelma oli kaikille vieras. 

”En tiennyt aluksi yhtään, mitä vaeltajaohjelmassa pitäisi tehdä”, Linda toteaa. ”Oli tosi hyvä saada kunnon alustus aiheeseen, että hahmotti, mitä kaikkea vaeltajaikäkauteen kuuluu.”  

Laura kävi jokaisen uuden vaeltajan kanssa aloituskeskustelun, jossa alettiin tehdä vaelluskarttaa eli vaeltajan omaa suunnitelmaa ohjelman toteuttamisesta. Lisäksi vartio kävi PäPan vaeltajaohjelmaillassa, joka on vaeltajille ja luotseille suunnattu tietopaketti vaeltajaohjelmasta. Mukava yllätys vaeltajille oli se, miten paljon valinnanvaraa vaeltajaohjelmassa on. 

”Ohjelmassa on tosi paljon kiinnostavia ja kasvattavia juttuja, jotka ovat saaneet minut innostumaan partiosta uudestaan enemmän”, Linda kehuu. ” Oli kiva päästä valitsemaan itselle sopivimmat palat.” 

Alahärmän kautta PJ-kurssille

Yksi vaeltajista toimii vartionjohtajana ja vaeltajat itse pyörittävät omaa toimintaansa. Lauran rooli luotsina on olla taustatukena. Luotsi ja vaeltajat sopivat esimerkiksi, että luotsi ei kuulu vaeltajien WhatsApp-ryhmään. Yleensä vartionjohtaja laittaa viestiä luotsille, jos ryhmällä on jotain kysyttävää. 

Säännöllisiä kokouksia vartiolla ei ole vielä ollut, mutta vaeltajat pitävät yhteyttä WhatsAppissa. Tarkoituksena on myöhemmin aloittaa säännölliset tapaamiset ja Linda toivoo, että kesällä ryhmä ehtisi nähdä useammin. Kesäkuussa vartio matkustaa Alahärmään tekemään Suomi-projektia. Suunnitelmissa on käydä ainakin Powerparkissa ja tavata paikallisia partiolaisia.  

Lähes kaikki vaeltajat ovat menossa PJ-kurssille. Osa aloitti koulutuksen jo tänä keväänä. Myös johtamisharjoituksia on jo pohdittu luotsin kanssa. Linda kertoo, että häntä voisi kiinnostaa jokin muonituksen liittyvä tehtävä tai johtajaretken vetäminen. 

Luotsi ja vaeltajat tapaavat sovittujen tapaamisten lisäksi muun muassa lippukunnan johtajiston kokouksissa. Muiden asioiden lomassa luotsi saa kuulla, miten suunnitelmat etenevät. Jos eivät etene, luotsi voi tarjota apuaan. 

”Luotsina haaste on, että ei saa sotkeutua liikaa toimintaan, vaan vaeltajat tekevät ohjelmaa itsenäisesti. Haluan kuitenkin, että vaeltajilla on tunne, että joku auttaa, jos tarvitsee”, Laura toteaa. Luotsin ja vaeltajien yhteistyö on toiminut hyvin. 

”Laura on vähän kuin meidän porukan selkäranka. Me tehdään itsenäisesti, mutta kysytään heti Lauralta, jos tarvitaan apua”, Linda sanoo. ”Kun on aiemmin ollut vastaavassa ryhmässä ilman luotsia, niin nyt eron huomaa kyllä selvästi.” 

Partiomotivaation paluu

Laura ei itse koskaan ollut vaeltaja. Hän oli omassa kotilippukunnassaan Oulussa aktiivinen noin 17-vuotiaaksi. Hän löysi partion uudestaan pari vuotta sen jälkeen, kun oli muuttanut Helsinkiin opiskelemaan. 

Laura kuuluu myös PäPan vaeltajatoimikuntaan, johon hän toivoo lisää aktiivisia jäseniä. ”Koska olin itse vaeltajaiän poissa partiosta, olen ollut kiinnostunut, mitä siihen kuuluu. Haluan kertoa nuorille aikuisille, että heille on omaa ohjelmaa partiossa.”  

Laura ja Linda harmittelevat molemmat sitä, että partio muuttuu usein johtajapestien myötä hieman totiseksi, kun velvollisuuksia on niin paljon. 

Kun Linda aloitti ryhmänohjaajana, partio alkoi muuttua yksitoikkoiseksi. Linda kävi koulun ohella myös töissä, joten aika kävi vähiin. Nyt hän ei enää johda ryhmää ja vaeltajaohjelma on saanut innostumaan partiosta uudestaan. Linda arvelee, että ilman vaeltajaryhmää ja -ohjelmaa hän ei välttämättä enää olisi partiossa aktiivisesti mukana. 

Toiveissa Ulkomaan-projekti ja uudet tuttavuudet

Parhaan tuen luotsin pestiinsä Laura kokee saavansa lippukunnan muilta aikuisilta ja partiokavereiltaan. Itse hän olisi kiinnostunut kouluttautumaan lisää ja tutustumaan muihin alueen muihin luotseihin. Luotsivuoden aikana olisi mukava osallistua luotseille suunniteltuihin koulutuksiin ja tapahtumiin. Laura kehuu luotsaamaansa ryhmää ja on jatkamassa pestiään luottavaisena. 

”Toivon, että vaeltajilla pysyy into ja motivaatio tehdä ohjelmaa”, sanoo Laura.  

Lindan oma vaelluskartta ei ole vielä valmis, mutta vaeltajaikäkaudeltaan hän toivoo ainakin pääsevänsä tekemään ulkomaanprojektia ja näkevänsä alueen muita vaeltajaryhmiä. 

”Olisi kiva päästä tutustumaan muihin vaeltajaryhmiin ja nähdä, mitä he ovat tehneet. He voisivat oppia meiltä ja me heiltä”, Linda pohtii.