Jäsenlehti Heppu 4/2018 ja Vapaaehtoistyö-liite

Syksyn ensimmäinen jäsenlehti Heppu 4/2018 ja sen välissä oleva Vapaaehtoistyö-liite ilmestyvät tänään torstaina 30.8. Lehti on postitettu kaikkien pääkaupunkiseutulaisten partiolaisten lisäksi Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten koulunsa aloittaville ekaluokkalaisille. Yhteensä Heppu tavoittaa nyt siis yli 20 000 kotitaloutta! Voit lukea lehdet myös sähköisesti Issuussa.

Pääkirjoitus

Enemmän uutta partiota 

Kun Kliffan aikana hypetin leiriä sometileilläni ja jaoin uutisia reivaavista sekä somettavista partiolaisista, sain monia kommentteja ei-vielä-partiolaiskavereiltani, että miksi heille ei ole kerrottu tällaisista leireistä ja tätäkö partio on nykyään. Pystyin samaistumaan useimpiin leiriuutisoinneissa luotuihin mielikuviin partiosta, mutta jotkin artikkeleiden nostamat poiminnat Kliffalta taas tuntuivat itselleni vierailta: reiviteltasta luin vasta lehdestä ja nukun edelleen mieluummin teltassa kuin riippumatossa. Aloin pohtia, onko partio minulle sama asia kuin mitä se on minua ennen tiskijonossa seisovalle tarpojalle tai partion strategian läpikotaisin tuntevalle Suomen Partiolaisten hallituksen jäsenelle. 

Kuvittele, mitä kaikkea johtajaikäinen partiolainen voi tehdä Kliffalla. Yhden tehtävä on myydä tötteröittäin jäätelöä viilennystä kaipaaville leiriläisille, toinen huolehtii sudenpennut oikeaan paikkaan oikeaan aikaan ja kolmas vastaa leirin palvelumuotoilusta 

Partiota voikin harrastaa äärettömän monella eri tavalla. Tässä Hepussa voit tutustua, miten partiota tehdään ilmapartiossa ja mitä Pinkkipartio tarkoittaa. Sivulla 12 esitellään muutamien lippukuntien perinneruokia – jotkin niistä ovat varmasti tuttuja, toiset ehkä uusia tuttavuuksia.  

Olemme partiossa ja leireillä monista eri syistä, mutta silti koemme yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ainakin minulle tärkeitä partiokokemuksia ovat perinteet: isot piirileirit, joilla voi tuntea suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta, lippukunnan kämpän saunan portailla jäähdyttely kirpeässä syysillassa ja kevään viimeisten kokousten nyyttärit.  

Vaikka edellä kuvaamani toistuvat kokemukset ovat partiota parhaimmillaan, myös uusiin saappaisiin kerta toisensa jälkeen astuminen on minulle partiota hienoimmillaan: itsensä kehittämistä ja ihmisenä kasvamista. Vaikka partioharrastukseni on jatkunut jo 17 vuoden ajan ja teen partiota edelleen sudenpentuaikaisten ystävieni kanssa, on harrastamani partio hyvin erilaista kuin 10 vuotta sitten – avaan partiossa vuosi vuodelta useammin läppärin kuin makuupussin. 

Syksy on parasta aikaa kokeilla uusia asioita, myös partiossa. Teetkö partiota aina samassa porukassa tai valitsetko aina muonitusnakin lippukunnan syysretkellä? Pystytkö haastamaan itsesi ja kokeilemaan jotakin uutta tänä syksynä? 

Jenni Fabritius, päätoimittaja