Kerro se päiväkirjalle

“Kirjoittamisen avulla on helpompi hahmottaa matka, jonka on kulkenut.”

Partiomuistoja voi tallentaa monella tavalla. Retkellä yksi ikuistaa kavereiden kanssa vietetyn riippumattohetken Instagramiin, toinen kirjoittaa kämppäkirjaa myrskylyhdyn valossa, kolmas tallentaa kotona muistot päiväkirjaan.

Heppu tapasi Ella Jokelan, joka kirjoitti partiosta oppimispäiväkirjaa.  

Ella Jokela katsahtaa oppimispäiväkirjaansa ja naurahtaa: ”Tässä on 26 sivua 12 pisteen fontilla”.

Hän toimi tänä vuonna Pääkaupunkiseudun Partiolaisten piirileiri Kliffalla tarinamestarina. Pestissään Ella johti ja tuotti leirin tarinan ja ohjasi sitä tekevää tiimiä. Lippukunnassaan Viherlaakson Peuroissa hän johtaa sudenpentuja, toimii jäsenrekisterivastaavana ja toimittaa lippukuntalehteä.  

Ellan oppimispäiväkirja sai alkunsa partion mentorointiohjelmasta. Mentorointiohjelma oli Kliffan tekijöille suunnattu pilottijakso, jonka perusteella kehitettiin nyt meneillään oleva, lippukunnille suunnattu mentorointiohjelma.

“Sain sähköpostiin mainoksen ohjelmasta. Päätin hakea, koska se kuulosti siistiltä.” Mentori ehdotti Ellalle oppimispäiväkirjaa, kun ajatukset pyörivät partiopestien ympärillä. Partio esiintyi usein myös Ellan omassa päiväkirjassa.

”Teatteria harrastaessani olen kirjoittanut hyvin pitkään päiväkirjaa”, Ella kertoo. Kirjoittamista oli siis luontevaa jatkaa. ”Olisi ollut outoa olla kirjoittamatta Kliffasta, kun se oli niin iso juttu.”  

Ajatukset selkeytyivät kirjoittamalla

Ellan oppimispäiväkirjan muodoksi valikoitui koneella kirjoittaminen, koska se tuntui itselle luontevimmalta.

”Sähköinen kirjoittaminen oli nopeampaa kuin paperilla. Kone oli lähes aina auki proggiksia suunnitellessa. Oli luontevaa ja helppoa kirjoittaa samalla omia fiiliksiä ylös. Oli myös helpompi jakaa mentorille kohtia oppimispäiväkirjasta, kun materiaali oli jo valmiiksi sähköisessä muodossa.”  

Kirjoittamisen Ella koki hyödylliseksi tavaksi purkaa omia ajatuksiaan monipuolisesti ja saada niihin selkeyttä.

”Toisinaan olen ylianalysoija ja pohdinta menee överiksi. Silloin ajatusten purkaminen auttaa näkemään asioiden todellisen tärkeyden.”

Keväällä Ella teki Kliffaa niin usein, että päiväkirjaan tuli merkintöjä lähes viikottain.

”En kuitenkaan kirjoittanut oppimispäiväkirjaa joka päivä väkisin. Lähinnä vain silloin, kun oli jotain sanottavaa. Aika tiheästi tuli kyllä kirjoitettua – toisinaan pari kertaa viikossa. Kesällä väli harveni, kun partiojuttuja ei ollut niin paljoa, paitsi juuri ennen Kliffaa, kun teimme tarinajuttujen kanssa todella pitkiä päiviä.”  

Kaikille kirjoittaminen ei kuitenkaan ole se luontevin tapa purkaa ajatuksiaan. Oppimispäiväkirja voi olla vaikkapa äänityksiä tai sarjakuvia päivän tapahtumista. Tärkeintä on saada itse suurin hyöty irti, mikä onnistuu parhaiten, kun muoto on itselle luonteva.

Toisinaan oppimispäiväkirjan formaatti voi vaihdella. Kliffalla Ella ei aina ehtinyt kirjoittaa. Silloin päivän päätapahtumat tuli nauhoitettua puhelimeen.

”Pestin jälkeen kuuntelin nauhoitetut fiilikset ja käsittelin ne vielä myöhemmin kirjoittamalla”, Ella kertoo. 

Oppimispäiväkirjan kirjoittaminen vaatii rehellisyyttä

Ellan mukaan oppimispäiväkirjan ja tavallisen päiväkirjan erottaa rajattu näkökulma. Tavalliseen päiväkirjaan kerrotaan arjen kohtaamisista. Oppimispäiväkirjassa käsitellään enemmän syvällisempiä mietteitä esimerkiksi omista vahvuuksista.

”Oppimispäiväkirjan kirjoittaminen on ehkä vähän tietoisempaa kuin tavallisen päiväkirjan kirjoittaminen”, Ella toteaa.  

Oppimispäiväkirjan kirjoittaminen vaati rehellisyyttä. ”Mitä hyötyä siitä olisi, jos valehtelisin itselleni ja kertoisin mentorille vain hyvät jutut?” Ella pohtii.

”Rehellisesti kirjoittamalla huomasin myös pohtivani joitain asioita aivan liian paljon.”  

Kehittää itseään ihmisenä

Ellan mukaan oppimispäiväkirja auttaa hahmottamaan laajempia näkökulmia ja asioiden tärkeyttä.

”Oppimispäiväkirja helpotti käsittelemään omaa oppimista ja auttoi hyödyntämään omia ajatuksia esimerkiksi projektista raportoidessa. Asiat olisivat voineet unohtua, jos en olisi kirjoittanut niitä ylös alusta saakka – näin pystyin huomioimaan pienetkin jutut ihan sieltä projektin alkumetreiltä asti.”

Tietyllä tavalla oppimispäiväkirja on aikakone menneisyyteen.

”On paljon helpompi hahmottaa oma matka, jonka on kulkenut. Jälkeenpäin pystyi palaamaan monen kuukauden takaisiin tapahtumiin”, Ella toteaa.

Ella suosittelee oppimispäiväkirjan kirjoittamista kaikille.

”Jos haluaa kehittyä, kannattaa kokeilla. Itseään on kuitenkin vaikea kehittää, jos ei tunnista omia kehityspisteitään tai vahvuuksiaan.”

Ella on huomannut, että partiouran pidentyessä uusista taidoista tulee enemmän abstrakteja eikä niitä opi samalla tavalla kuin nuorempana. Esimerkiksi itsensä kehittäminen johtajana vaatii paljon aikaa ja tulkintaa verrattuna esimerkiksi solmujen oppimiseen.

”Oppimispäiväkirjan pitäminen on linjassa vaeltajien ihanteeseen kehittää itseään ihmisenä”, Ella naurahtaa.


SOME – UUSI PÄIVÄKIRJA?

Sähköistymisen myötä moni asia siirtyy sosiaaliseen mediaan. Ellankin lippukunta pitää blogia, johon kootaan juttuja kokouksista ja tapahtumista. Voisiko siis sanoa, että sosiaalinen media on uusi päiväkirja?

”Some on enemmän hetkien jakamista ja sisältää toisinaan liikaa kiiltokuvia. Siellä ei ehkä osaa olla niin rehellinen kuin päiväkirjassa – eikä ehdottomasti tarvitsekaan! Siksi sanoisin, ettei some ole ainakaan oppimispäiväkirja.”

Entä jakaako Ella itse partioelämäänsä sosiaalisessa mediassa?

”Aiemmin olin kaappipartiolainen enkä jakanut partioelämääni somessa. Nykyään partio on tärkeä osa elämääni ja moni päivä menee partiossa. Siksi yritän ennemminkin vähentää partioon liittyviä postauksia”, Ella naurahtaa.

”Partiojutut somessa herättävät ehkä hämmennystä, mutta myös laajentavat näkökulmaa partiosta. Yhdessä kuvassa syödään pitsaa, toisessa tanssitaan Kliffan hahmojen kanssa Helsingin päärautatieasemalla. Joskus julkaisen ihan metsäkuvia.”  

Partiomuistoja tallennetaan usein myös sosiaaliseen mediaan. Esimerkiksi Kliffa-leiriä pystyi seuraamaan aktiivisesti Instagramissa.  

Teksti ja kuvat: Hanna “Beagle” Hämäläinen  

Julkaistu jäsenlehdessä Heppu 6/2018
Linkki näköislehteen:
Heppu 6/2018 Issuussa