Miten partiolaisten metsiä hoidetaan? 

Partiossa aikuiset pääsevät halutessaan käyttämään ammatillista erityisosaamistaan tai muista harrastuksista kertynyttä kokemusta järjestön kehittämiseksi. Anna Haavikko, 30, Hakatytöistä on valmistunut Helsingin yliopistosta maatalous- ja metsätieteen maisteri. Hän kertoo, miten partiolaisten metsiä hoidetaan.

Suomessa metsä on aina jonkun omaisuutta. Suurimman osan Suomen metsistä omistavat yksityiset ihmiset. Myös erilaiset partioyhteisöt omistavat metsää.   

Pääkaupunkiseudun Partiolaisten taustalla toimivat Pääkaupunkiseudun Partiosäätiö sekä Helsingin Partiopoikain Kannatusyhdistys omistavat yhteensä noin 500 hehtaaria metsää. Metsät ovat säätiön ja kannatusyhdistyksen omistamien leirikeskusten ja kämppien yhteydessä esimerkiksi Kiljavalla, Kavalahdessa ja Nuuksiossa. Kiljavalla ja Kavalahdessa on omia metsiä reilummin, mutta Nuuksiossa ja Peurantuvalla on myös pienet metsäalueet. 

Siitä, miten metsää hoidetaan, päättää aina metsänomistaja. Korjataanko metsästä puuta, suojellaanko metsä, sertifioidaanko se vai yhdistelläänkö näitä kaikki ja vielä jotain muuta. Ulkopuolisen tahon varmentama metsäsertifiointi on tae siitä, että metsää hoidetaan vastuullisesti ja kestävästi. Suomessa on käytössä kaksi eri järjestelmää, PEFC ja FSC, joiden logoja saattaa nähdä erilaisia pakkauksissa, tuotteissa tai puutavarassa, kuten Hepussa.

Metsänhoidossa on paljon asioita, joita metsänomistaja voi painottaa:

  • virkistyskäyttömahdollisuudet,
  • hyvä rahallinen tuotto,
  • luonnon monimuotoisuus,
  • riistanhoito,
  • maisemanhoito tai
  • esimerkiksi tietyn lajin suojelu.
  • Näitä on myös mahdollista yhdistää.

Partiolaisten metsää Nuuksiossa. Kuva: Susanna Mikander


Partiolaisten metsien hoidossa painottuu erityisesti virkistyskäyttömahdollisuuksien huomiointi. Lisäksi esimerkiksi
Kavalahden maastoissa on suojeltuja metsäalueita ja Kiljavalla on esimerkiksi suojeltu suoalue.

Vaikka virkistyskäyttö ja luonnonhoito painottuvat säätiöiden metsien hoidossa, myös puun myynnistä saatavilla euroilla on merkitystä. Puuta myymällä säätiö ja kannatusyhdistys saavat rahaa leirikeskusten ja kämppien ylläpitoon ja kunnostukseen. Puiden myyntitulot auttavat myös siinä, että kämppien vuokrahinnat saadaan pidettyä kohtuullisina.  

Virkistyskäytön painottaminen tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että metsään pyritään menemään koneilla mahdollisimman harvoin. Lisäksi pidetään tarkasti huolta siitä, ettei esimerkiksi kiinteistön pihapiirissä tai leirialueilla ole “vaarallisia”, eli esimerkiksi pystyyn lahonneita puita. 

Vaikka metsänomistaja päättää siitä, mitä metsälleen tekee, sanelee metsälaki kuitenkin tiettyjä rajoja metsänhoidolle. Päätehakkuu tai uudistushakkuu tarkoittaa sitä, kun isot puut kaadetaan pois. Esimerkiksi näiden osalta laki velvoittaa metsänomistajaa huolehtimaan, että samalle alalle kasvaa kasvatuskelpoinen taimikko.

Metsänomistajan ei siis ole pakko hakata metsää, mutta jos hän sen tekee, on uudistumisesta huolehdittava. Metsälaissa on myös määritelty erityisen arvokkaat elinympäristöt, jotka ovat kokonaan rauhoitettuja. Tällaisia ovat esimerkiksi lähteiden ja purojen välittömät lähiympäristöt, vähintään kymmenen metriä korkeat jyrkänteet ja niiden alusmetsät sekä tietynlaiset suoelinympäristöt. 

Miten virkistyskäyttöä edesautetaan piirin metsissä? 

Suomessa jokamiehenoikeudet mahdollistavat esimerkiksi sen, että kuka tahansa saa liikkua metsissä, yöpyä niissä tilapäisesti, poimia marjoja ja sieniä sekä onkia. Metsänomistaja taas saa vaikuttaa paitsi siihen, miten hänen metsiä hoidetaan, ja millaisia virkistyskäyttörakenteita metsiin rakennetaan.

Esimerkiksi Kavalahteen on tänä keväänä tehty merkittyjä ulkoilupolkuja, joiden varrella on taukopaikkoja pöytäryhmineen. Lisäksi polun varrelle on tulossa myös nuotiopaikkoja. Nuotion tekeminen vaatii aina maanomistajan luvan. Partiolaisilla on lupa tehdä nuotio osoitetuilla paikoilla Kavalahdessa, kunhan metsäpalovaroitus ei ole voimassa.

Kiljavalla on leirialueita, jotka sopivat hyvin niin leireilyyn kuin retkeilyyn. Alueilla on kompostoivat huussit ja puuvajat vuokraajille ja veden äärellä myös laituri. Kesäaikaan alueilla on myös sähkö- ja vesipisteet. Kiljavalla on myös kiintorasteja ja sekä Kiljavan että Kavalahden maastosta on olemassa suunnistuskartat. 

Mitä jos menisit metsään? 

Milloin olet viimeksi käynyt piirin kämpällä tai leirikeskuksessa? Kävitkö myös metsässä retkellä? Muistathan hyödyntää kämppien lähimetsiä! Metsään kannattaa rohkeasti mennä ja hyödyntää niitä. Partiolaisten mailla on mahdollista tehdä monenlaista, mitä jokamiehenoikeudet eivät salli, kunhan vaan sopii asiasta piirin kiinteistövastaavan, Timon,  kanssa (timo.paaskynkivi@partio.fi).  
Haluaisitko esimerkiksi sahata seikkailijoiden kanssa ranteen paksuista puuta a-pukkia varten? Tehdä vaeltajavartion kanssa crème brûlée -jälkiruoat kallioimarteen herkullista juurta hyödyntäen? Tai poimia sudenpentujen kanssa pajunoksia virpomisvitsoja varten? Kerätä samoajavartion kanssa kuusenkerkkiä ja tehdä niistä siirappia? Tehdä tarpojien kanssa saunavihdat? 

Jos herää toiveita sen suhteen, miten virkistyskäyttöä voisi edistää vielä paremmin partiolaisten mailla, käänny rohkeasti piirin kiinteistöryhmän puoleen (tilma.nieminen@partio.fi). Jos taas käytännön työt metsissä kiinnostavat, ole silloinkin yhteydessä piirin kiinteistöryhmään. Oli kyse sitten moottori- tai raivaussahaamisesta, polkujen merkkaamisesta tai nuotiopaikkojen rakentamisesta. 

Tutustu leirikeskuksiin sekä kämppiin ja niiden maastoihin lisää täällä: www.partiokampat.fi. Ja tehtyäsi sen: mene rohkeasti metsään! 

Teksti: Anna Haavikko
Kuvat: Alex Inkiläinen
Video: Susanna Mikander