Rakkauden solmussa

Jäsenlehti Hepun Rakkaudensolmussa-juttusarjassa tutustutaan pariskuntiin, joiden tiet ovat kohdanneet partion merkeissä. Hepussa 2/2018 tarinansa pääsivät kertomaan Jukka ”Jude” Ahonen, 65, Helsingin Metsänkävijöistä ja Helena Ahonen, 68, Kulosaaren Meripartiosta. Juttu on luettavissa myös Hepun näköislehdessä.


Miten tapasitte?

H: Olin osana kouluttajaporukkaa KoGi-kurssilla vuonna 1977. Kun olimme käymässä hakemuksia läpi, yksi yhteinen tuttumme sanoi: Niin, sitten tulee vielä yksi Jude Ahonen. Se ei ole tehnyt hakemusta, mutta se tulee.” Joten minä kirjoitin paperille Jukan nimen ja laitoin sen muiden hakemusten väliin. En silloin vielä tiennyt, että tämä myöhästelevä mies on minun kohtaloni. 

J: Ei se ole myöhästelyä, vaan toimimista ”viime hetkellä”, mikä on partiossa hyvin tyypillistä. Ei me vielä silloin ruvettu katselemaan toisiamme sillä silmällä, tutustuttiin vasta. Vuosien kuluessa se partiokaveruus alkoi kuitenkin pikkuhiljaa muuttua. Vuonna 1980 mentiin naimisiin. 

Kertokaa hyvä yhteinen partiomuistonne

J&H: Kevätkatselmus 80-luvun alussa Suomenlinnassa, jonka jälkeen piti huolehtia, ettei mitään jäänyt saarelle. Olimme kuorma-autolla liikkeellä ja meillä oli siellä lavalla soppatykki puolillaan hernekeittoa. Puolivälissä kohti rantaa kävi ilmi, että eihän se soppa pysy siellä tykissä. Teimme tien viereen kuopan ja kaadoimme keiton sinne, mutta se ei imeytynyt. Heitettiin vähän multaa siihen päälle, mutta ei sekään oikein auttanut ja vähän pelotti, että joku vielä tippuu sinne. 

Mikä on parasta kumppanissa?

J: Suunnitelmallisuus ja loppuun tekeminen. 

H: No olipa tylsä vastaus, ei ollut mitään hyvästä huumoristani! Jude on parhaimmillaan, kun on kauhea kiire ja kaikki palikat ovat levällään. Meillä on sellaiset roolit, että Jukka improvisoi ja minä olen järjestelmällinen.  

J: Voisin lisätä, että Helena on sinnikäs. 

Mikä on kumppanisi vahvuus partiossa?

H: Jukka tekee kaikki asiat vaivojaan säästämättä, kun on niin päättänyt.  

J: Helenasta olisi paljonkin sanottavaa, mutta sellainen positiivisessa mielessä periaatteellisuus. Kun joku asia on oikein, Helena ei tingi siitä. 

Miten partio näkyy arjessanne?

H: Partio on jäänyt koko elämäksi, vaikka aktiivivaihe on loppunut. Esimerkiksi lasten partiotoiminnassa olemme olleet mukana ja osallistuneet partion massatapahtumiin. 

J: HeMe:ssä taas on todella vahva konkariperinne. Helenan sisko antoi minulle myös eräänä jouluna lahjaksi Pojat partiossa -kirjan. 

Mistä teidät tunnetaan partiossa?

J: Vanhat tutut saattavat muistaa meidät edelleen sillanrakentajan roolista silloin, kun koko järjestö meinasi hajota erimielisyyksien takia. Olimme osana ryhmää, joka oli uudistamassa partio-ohjelmaa. 

H: Ja varmaan myös kouluttajan roolista, koska olimme mukana kehittämässä erilaisia koulutusohjelmia. On tärkeää sanoa, että asiat eivät olleet riippuvaisia meistä, vaan olimme osa tosi hyvää porukkaa, joka sai tehtyä vaikeita asioita yhdessä. 

Mitä hyötyä siitä on, että molemmat ovat partiossa?

J&H: Partio on tuonut uskallusta olla oma itsensä ja muutenkin opettanut myöhemmän elämän kannalta hyödyllistä johtamista ja sitkeyttä. Molempien elämänasenne ja arvot ovat tulleet vahvasti partiosta. 

Teksti: Venla Rakkola
Kuva: Esa Pohjanheimo