Reseptejä johtajahuoltoon 

Johtajahuolto voi olla osa arkista johtajiston kokousta, kiva ylläri asian joukossa, tai vaikka kokonainen retki. Yleensä johtajahuolto sisältää vaihtelua omaan pestiin, jotain virkistävää tekemistä, ehkä uuden taidon opettelua porukalla ja ennen kaikkea aikaa, jolloin ei ole päävastuussa huolehtimassa muista.

Monesti näissä hetkissä syntyy parhaat suunnitelmat ja ideat partiovuoden pyöritykseen. Kun vuoden varrella johtajahuoltoon muistetaan kutsua myös vähemmän aktiivitoiminnassa mukana olevat aikuiset, voi vahingossa pesteihin löytyä pareja ja retkille apureita. Tunnistetut riskit johtajahuollossa ovat vatsalihasten kipeytyminen nauramisesta ja mahdollinen herkkujen eskaloituminen.  

Ruokamatkalle 

Sopikaa johtajiston kesken, että jokainen valitsee matkakohteen, mihin haluaisi joskus matkustaa. Matkakohdetta ei kerrota etukäteen muille. Jokainen etsii matkakohteelle (maalle) tyypillisen herkun tai reseptin. Jokainen valmistaa pieneen pakasterasiaan sopivan satsin kyseistä purtavaa ja iltakokouksessa on maistelu- ja arvauskisat siitä, mikä maa on kyseessä (ehkä mikä matkakohde) ja kuka porukasta haaveilee mistäkin kohteesta. 

Leikit vaihtoon 

Järjestäkää naapurilippukunnan kanssa yhteinen ilta kololle. Kummankin lippukunnan tehtävänä on valmistella kolme leikkiä ja kaksi kisaa, jotka voi helposti järjestää kololla ikäryhmienkin kokouksissa. Kaikki leikit ja kisat kisaillaan yhdessä alusta loppuun. Vauhdikkaan illan jälkeen kaikilla on taskussaan pari uutta leikkiä tai ainakin paremmin muistissa, miten jokin leikki sujuikaan.  

Tasting 

Erilaisten ruokien tai juomien maisteleminen on aina hauskaa puuhaa. Samoja määriä ei muutenkaan viitsi hankkia yhdelle tai kahdelle ja porukalla erilaiset havainnot avaavat omiakin näkemyksiä ja makunystyröitä. Tastingistä tulee helposti ajatus hienostuneesta kahvin tai viinin maistelusta, mutta älkää takertuko siihen kiinni. Voisiko teille sopiva sokkotesti olla erilaisista salmiakeista, nuotiomakkaroista, vaahtokarkeista, joulupipareista, kaakaojuomista, mansikkahilloista (lettujen päällä toki)… 

Metsästä lautaselle 

Keväällä ja kesän alussa on villiyrttiretket parhaimmillaan. Tähän aikaan vuodesta sienet vain odottavat poimijoita. Sieniretken vetäjä voisi löytyä pyytämällä esim. lippukunnan jäsenistön huoltajia apuun. Samalla saaliista voi valmistaa jonkin helposti lähestyttävän herkun, jolloin sienistä vähemmän pitävät saattavat yllättyä uudesta reseptistä. 

Johtajakivaa Nuuksiossa 

Ekaa kertaa järjestetyssä Kyylässä (Viikin Vesikkojen johtajiston oma vaanimistapahtuma) tavoitteena oli pysyä 20 tuntia jemmassa muilta kisaajilta ja samalla napsia mahdollisimman paljon valokuvia kanssakisaajista.

Tapahtuma alkoi iltapäivällä ja päättyi seuraavana aamuna kello 9. Hulvattomanhauskan tapahtuman järjestäminen ei vaatinut juurikaan ennakkovalmisteluja (Nuuksion kämppien rannan nuotiopaikan varaamista, Kuksa-ilmoittautumista sekä sääntöjen ja kisa-alueen määrittelyä lukuun ottamatta), sillä osallistujat huolehtivat itse mahdollisista majoitteistaan ja eväistään.

Kyylään sai osallistua yksin tai pareittain, molemmat tavat toimivat käytännössä varsin hyvin. Osallistujille oli luotu oma WhatsApp-ryhmä, joka toimi viestintäkanavana tapahtuman ajan ja johon muista osallistujista otetut kuvat jaettiin.

Jokaisesta tunnistettavasta kuvasta sai yhden pisteen. Kuvaamiseen käytettiin tasapuolisuuden nimissä kännykkää, järjestelmäkameran käyttäminen oli kiellettyä. Varavirtalähteelle oli käyttöä, sillä puhelin oli melko kovassa käytössä koko tapahtuman ajan.  

Tapahtuman alussa osallistujilla oli 30 minuuttia aikaa piiloutua maastoon. Tämän jälkeen kuvia muista osallistujista sai ottaa 20 minuutin välein. Yöllä klo 00-04 välisenä aikana kuvia sai myös ottaa, mutta vain kerran tunnissa.

Jännityksen lisäämiseksi osallistujat jakoivat välillä sijaintinsa muille ryhmässä oleville. Nuotiopaikka ympäristöineen toimi turva-alueena, joten eväiden syöminen ilman kuvatuksi tulemisen pelkoa oli kisailun lomassa mahdollista.

Mukavaa oli myös se, että nuotiopaikalla vietti iltaa ja myös yöpyi muutama johtajakaveri, joiden kanssa pystyi välillä käydä höpöttelemässä ja vetämässä henkeä. Turva-alueelle ja sieltä poistuminen piti raportoida WhatsApp-ryhmään, jolloin siellä vietetty aika vähennettiin osallistumisajasta. Voittaja oli se, joka sai eniten kuvia ja vietti vähiten aikaa tauolla.  

Kyylän kaltainen tapahtuma voisi toimia hyvin myös lyhyempänä, esimerkiksi 4–6 tunnin mittaisena. Jännityksen lisäämiseksi kisaajien voisi olla pakollista ilmoiittaa vaikka tasatunnein sijaintinsa. Ja alueelle voisi laittaa muutaman ”aarrearkun”, joista tavaroita noutamalla saisi lisäpisteitä.  

Vaanimisretki Nuuksiossa tarjosi jännittäviä jahtaushetkiä, kärsivällisyyttä kehittävää väijymistä kallionkolossa tai kuusen juurella, metsän äänien kuuntelua todella tarkalla korvalla ja muutaman hassun tilanteen, kun kanssakisaajan sijaan vaanimisen kohteeksi osuikin viaton marjastaja.

 Juttu on julkaistu Hepussa 3/2019. Näköislehti on luettavissa Issuu-palvelussa täällä.