Ulos koloilta ja luokasta 

Tämän vuoden Ulos koloilta -ohjelmapainotus on kannustanut ryhmiä lähtemään erilaisille retkille ja ylipäätään ulos. Kasvatusryhmän jäsen ja opettaja Minna Suorsa huomasi, että sama teema on ajankohtainen sekä partiossa että helsinkiläisissä kouluissa. 

Suhde ympäristöön on osa partion kasvatustavoitteita ja monet liittävät ulkona olemisen ja tekemisen pikemmin partioon kuin ala-asteen oppitunneille. Minnan oppitunneilla asioita tehdään toisin. 

“Luin tutkimuksesta, jonka mukaan ympäristöstä välittävien aikuisten taustalta löytyy jo nuorena syntynyt luontosuhde. Tulin siihen tulokseen, että opettajana voin vaikuttaa siihen, miten lapset kohtelevat ympäristöään. Lisäksi ajattelen, että on hölmöä opetella luokkahuoneessa asioita, joita voisi myös opiskella siellä, missä asiat oikeasti ovat,” Minna kertoo, mistä innostus ulkona opettamiseen lähti. 

Metsä mahdollistaa monia asioita 

“Kokemukseni perusteella minkä tahansa oppiaineen tunteja voi pitää ulkona ja metsässä. Yleisimmät ulkotuntien oppiaineet viime lukuvuonna olivat ympäristöoppi, matematiikka ja äidinkieli. Olen opettanut myös psykologian kurssia osittain ulkona eli ulkona opiskelu toimii muillekin kuin pienille lapsille!” Minna kertoo kokemuksistaan ulkona opettamisesta. 

Ulkona oleminen on Minnan mielestä rennompaa kuin sisällä. “Ulkona tekemisen etuja ovat esimerkiksi se, että ulkona voi metelöidä enemmän. Leikeissä ja muissa ryhmäaktiviteeteissa melutaso voi nousta sisällä helposti epämiellyttäväksi,” hän toteaa. 

Tärkeimpinä asioina ulkona toimimisessa niin koulussa kuin partiossa Minna pitää sään mukaista varustusta ja turvallisuutta. “Minullakin on ulkona kurjaa, jos vaatetta on liian vähän tai ne ovat märät. Moni jännittää erityisesti lapsiryhmän kanssa tutulta ja turvalliselta alueelta pois lähtemistä, mutta kun lapsille kertoo retken säännöt ja uskaltautuu pois mukavuusalueelta, huomaa varmasti, että hyvinhän se meni,” Minna rohkaisee. 

Muutos onnistuu askel kerrallaan 

Jos ryhmä on tottunut toimimaan vain sisätiloissa, kannattaa toimintaa lähteä muuttamaan hiljalleen. “Lähtisin muuttamaan toimintaa pienin askelin. Kannattaa aloittaa hyvällä säällä, räntäsateessa ulkona oleminen ei todennäköisesti muuta kenenkään asennetta positiivisemmaksi,” Minna toteaa. 

“Aluksi voi siirtää ryhmän lemppariaktiviteetit ulos. Kun ensin leikkii hauskan leikin sisällä, voi seuraavalla viikolla tehdä saman jutun ulkona. Ryhmän toimintaa voi myös muuttaa aikaperusteisesti: ensimmäisellä kerralla vartti ulkona, seuraavalla kerralla 20 minuuttia ja niin edelleen,” Minna ehdottaa ja jatkaa: “Itse siirryin oppilaiden kanssa kohti metsässä opiskelua siten, että aloitimme ulkona tekemisen tutulta välituntipihalta ja siirryimme vähitellen metsään.” 

Lopuksi on pakko kysyä, mitä haasteita Minna on kokenut ulkona toimimisessa? “Sateisina ja pimeinä aamuina suurin haaste on varmaan ollut oma asenne, helpompaa kun olisi vain jäädä sisälle,” hän nauraa. 

Katso toimintavinkit lippukunnille omasta vihkosta täältä.