Koulun retkeilykerhosta uutta virtaa lippukunnan toimintaan

Tässä blogikirjoituksessa esittelemme yhden hyväksi havaitun keinon lippukunnan ja koulun yhteistyöhön liittyen. Haastattelussa Helsingin Vesalan Yläasteen biologian ja maantiedon opettajana toimiva Kirsi Arino. Hän on ollut mukana ensin Käpylässä ja tällä hetkellä Vesalassa toteuttamassa koulun omaa retkeilytoimintaa, johon on pyydetty mukaan myös alueen lippukunta. Kirsillä on itsellään partiotaustaa Haagan Suosirreissä.

Mistä retkeilykerho alkoi? Kuinka yhteistyö lippukunnan kanssa syntyi?

Silloinen Käpylän kollegani Jukka Talvitie, jolla myös oli partiotaustaa, innosti minut mukaan. Olin huomannut, että en ikinä pääse retkelle, jos en vaan lähde oppilaiden kanssa. Omat lapseni olivat samalla yläasteella ja partiossa Käpylän Kuksissa, sekä näillä koulun retkillä mukana. Siitä syntyi pikkuhiljaa linkki. Partiossa olevat kun kasvoivat johtajiksi ja jatkoivat retkeilyä meidän kanssa myös myöhemmin lukiolaisina. Partiolaiset huomasivat, ehkä vähän minun ja Jukan avustuksella, että retkiltä voi värvätä uusia nuoria noin 13-vuotiaita mukaan partiotoimintaan. Sen ikäisen nuoren on vaikea aloittaa uutta, jos ei tiedä tarpeeksi tai on vaikka lopettanut jonkun ison harrastuksen, Kirsi kertoo.

”Oma roolini oli ”matchaaja”. Katselin nuoria ja näin heidän silmistään innostuksen kun he katsoivat isompia partiolaisia. Kävin vähän kysymässä, että luuletko että tykkäisit. Sen jälkeen kipitin partiolaisten luo ja sanoin, että tuolta kannattaisi kysäistä.

Kun tulin opettajaksi Vesalaan, aloin unelmoimaan jälleen retkeilystä ja onneksi erityisopettajamme Johanna Maaluoto perheineen innostui lähtemään mukaan. Niin alkoi Vesalan yläasteen retkeilykerho. Yhdeksännellä luokalla oli muutama täpäkkä partiolainen Kontutytöistä ja heitä houkuttelin mukaan. Sitten kävi hyvin ja Kontutyttöjen lippukunnanjohtaja kirjoitti minulle sähköpostin, että ovat kuulleet Käpylästä tällaista, ryhdyttäisiinkö täälläkin? No sehän sopi minulle! Nyt on kaksi kivaa retkeä takana ja kevääksi suunnitellaan kolmatta.

Pari ensimmäistä retkeä tehtiin yhdessä Käpyläläisten kanssa. Siellä Johannakin kävi katsomassa ”tyyliä” ja innostumassa näkemästään.

Vinkkejä opettajille – kuinka käynnistät retkeilytoiminnan koulussa!

  • Hanki hyvä kollega, jonka kanssa voit retkiä tehdä. Erityisopettaja Johanna Maaluoto opettajaparina on todella tärkeä tekijä tässä! Retket ovat juridisesti koulun kerhotoimintaa, koska silloin perheiltä voi velvoittaa matkakuluja ja opettajillekin voi maksaa pienempää palkkaa.
  • Pitäkää mukana vanhat oppilaat, lukiolaiset ja amikset, he toimivat vertaisjohtajina uusille nuorille. Tarpeeksi aikuisia mukaan: aviopuolisoita, muita nuoria kestäviä ihmisiä jne. Vaikkei heillä olisi kovasti työtä retkellä, he rauhoittavat ja hädän hetkellä toimivat reservinä.
  • Seiskaluokkalaisista kannattaa aloittaa. Alussa voi olla vähän sellaista ”ei se mitään vaikka on vaan sipsejä ja kamat muovikassissa” -asennetta mukana. Seuraavilla retkillä nuori harppoo jo paljon oppineempana. Tekemällä opitaan, niin kuin partiossa tehdään.

Käpylän Kuksista Joel Heino nostaa esiin, miksi lippukunnan kannattaisi lähteä mukaan tämänkaltaiseen toimintaan!

  1. Verkostot ja kaverit: Tapahtumissa on ollut sekä koulun nykyisiä että monia vanhoja oppilaita. Retket tutustuttavat lippukunnan toimijoita, nuoria ja aikuisia, koulun opettajiin. Retkillä toimiminen tuottaa hyvää ”karmaa” koulun suuntaan, kun tarinat avuliaista ja osaavista partiolaisista kulkeutuu opettajanhuoneeseen. Koska kokoonpanot retkillä ovat usein aika sekalaiset verrattuna lippukunnan ryhmien omiin retkiin, lippukuntalaiset tutustuvat toisiinsa paremmin.
  1. Harrastusylpeys: Kun 7.-9. luokkalaiset partiolaiset lähtevät ei-partiolaisten kanssa retkelle, niin helposti jopa se ”kiusattu” tai ”hiljainen” tyyppi saa aikamoista arvostusta ikätovereissaan, kun toimii niin suvereenisti luonnossa. Sama respect -efekti tulee, kun se koulun ”nobody” tuleekin mestoille lippukunnan 20-vuotiaan autolla ja osallistuu loimulohen tekemiseen ja todella rajuihin leikkeihin, kun muut syövät kylmää lihapiirakkaa. Partiolaiset kertovat tarinoita omista kokemuksistaan ja muut kuuntelevat ihmeissään.
  1. Kasvu: Kaiken tämän verkostoitumisen jälkeen partiolaisia pyydetään kouluun sijaisiksi. Aina halutessaan pääsee kouluun esittelemään harrastusta, jopa pyydetään. Opettajiin on suora kontakti facebookin tai kännykän kautta. Partio ei ole harrastus, jota hävetään. Itse häpesin ollessani yläasteella ainoa partiolainen, mutta kymmenen vuotta myöhemmin Kuksa -paitoja ja huppareita näkyy samassa koulussa päivittäin. 5-10 7.-9. luokkalaista tarpojaa liittyy vuosittain mukaan näiden retkien jälkiseurauksena. Aktiivisen markkinoinnin jälkeen jopa 20 tarpojaa vuodessa. Pari aikuista on saatu meidän toimintaan ja partion uskottavuus on parantunut, jonka seurauksena myös esimerkiksi Timanttipartio on saanut aikuisen yhdestä opettajasta.

Käpylän retkeilykerhon tunnelmia voi seurata Facebookista avoimesta ryhmästä täältä

https://www.facebook.com/groups/780192602037664/?fref=ts.

Kuva: Minttu Haapanen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *