Haastava mahdollisuus

Onko sinulle tuttua se, että sudenpentulaumassasi on yksi moottori, joka aloittaa hyörimisen, pyörimisen, nimittelyn, juoksemisen tai häsläämisen ja saa pian ainakin kolme muuta laumakaveria mukaan toimintaansa? Partio kuuluu kaikille, partioon mahtuvat kaikki, mutta toteutuuko tämä ja onko meillä keinoja kohdata kaikki lapset ja nuoret?

Tarja ”Tupu” Seppälä on uusmaalainen partiolainen, jonka vahvaa osaamista ovat haastavat lapset ja nuoret. Tupu koulutti muun muassa Johtajatulilla useita partiolaisia. Hänen luvallaan jaan tässä blogikirjoituksessa vinkkejä. Kirjoitan sudenpentulauman näkökulmasta, mutta vinkit sopivat kaikkiin ikäkausiin.

Kuvan lapset eivät liity kirjoitukseen. Kuva: PäPan arkistot.

 

1. Aloita laumailta aina sillä, että otat jokaisen laumaasi tulevan vastaan aidosti ja iloisesti, kohtaa ja tervehdi. Kosketa hyvällä ja katso hyvällä. Älä ole epäaito, lapset aistivat sen.

Tupu aloitti Johtajatulien työpajan sillä, että kätteli meidät jokaisen, katsoi silmiin ja toivotti tervetulleeksi. Samalla tavalla (tai jollain toisella itselle hyvällä tavalla) voit aloittaa jokaisen laumaillan. Silloin tiedät jo valmiiksi, että olet huomioinut ihan jokaista lasta ryhmässä.

2. Yritä luoda jokaiseen haastavaan lapseen yhteys ja luottamussuhde.

Haastava käyttäytyminen ilmenee eri lapsilla eri tavoin. Haastavuus voi olla esimerkiksi sitä, että lapsi ei osaa lukea ympäristöänsä, eikä muita ihmisiä. Tai hän saattaa aistia asioita ylisuuresti tai ei ollenkaan. Lapselle saattaa olla hankala olla paikoillaan ja kuunnella. Hän saattaa olla levoton ja huomionhakuinen. Yhteyden rakentaminen onnistuu kohtaamalla, kehumalla, huomaamalla hyvä. Joten vahvista lapsen hyvää, huomaa pienikin edistyminen. Haastava käyttäytyminen on usein lapsen avunhuuto: ”Apua! Mä en tiedä miten tässä pitäisi toimia toisin.” Meidän tehtävänä on kertoa ja näyttää lapselle miten partiossa ja juuri tässä laumassa kuuluu toimia. Lapsen on myös saatava palautetta siitä miten hänellä meni.

3. Keskity siihen, että et jaa ennakko-oletuksiasi suoraan lapsille. Yritä päästä niistä eroon.

Lapsi lukee parhaiten ilmeitä ja sanatonta viestiä. Hän näkee kasvoiltasi, mitä hänestä ajattelet. Määrittele päässäsi haastava lapsi uudestaan. Esimerkiksi hän ei olekaan ylienerginen ja vilkas, vaan aktiivinen. Alkuun saattaa joutua tekemään töitä sen eteen, että huomaa lapsen vahvuudet, taidot ja osaamisen, mutta panosta siihen. Huomaamalla hyvän, vahvistat sitä! Kun partiokokous illalla alkaa, on lapsella jo takana koulupäivä ja ehkä iltapäiväkerhokin. Hänen voimavaransa ovat jo aika lopussa. Silloin oman toiminnan säätely on vielä vaikeampaa. Aikuisella menee aamupäivällä noin 25 sekuntia siirtymästä toiseen (ja nyt puhutaan ajatusten siirtymästä, ei konkreettisesta siirtymisestä) ja iltapäivällä ehkä noin 45 sekuntia. Lapsilta ei voi olettaa sen nopeampaa toimintaa. Kun annat ohjeen, sille on annettava aikaa.

4. Tarkista ryhmän säännöt. Onko niitä? Montako niitä on?

Kolme sääntöä on pienille tarpeeksi monta. Sen määrän jaksaa pitää mielessä myös illalla ja johtajankin on helppo tarttua sääntöihin. Säännöissä on tärkeää se, että ne toimivat niin kololla, retkellä kuin leirilläkin. Jaa säännöt myös kotiin, jotta vanhemmatkin tietävät ne. Pidä johtajana säännöistä kiinni ja kertaa ne, vaikka joka laumaillan aluksi. Yritä toimia jo ennen sitä, kun sääntöä rikotaan, esimerkiksi suuntaamalla toiminta toiseen. Säännöt voisivat olla partiossa esimerkiksi:

– Me pidetään toisistamme huolta
– Me tehdään asioita yhdessä
– Ketään ei saa satuttaa

Konkretia on yksi tärkeä työkalu haastavan lapsen kanssa. Konkretialla vahvistetaan sitä, että asia on näin ja se pitää ja pätee. Lapselle voi olla vaikea ymmärtää, mitä häneltä odotetaan, miten pitäisi toimia ja mitä tästä saadaan. Käy selkeästi ohjeet ja säännöt läpi. Ole ohjeissa konkreettinen, auta vaikka kuvilla tai piirtämällä.

5. Kun määrittelet aikaa, ole konkreettinen ja täsmällinen ja pidä siitä kiinni. Vältä sanoja ihan kohta ja pian, koska ne ovat hyvin epämääräisiä.

Tupun vinkki ajan määrittelyssä on viisi sormea. Esimerkiksi aikaa on viisi sormea ja jossain kohdin voi alkaa tiputtamaan sormia (neljä, kolme, kaksi, yksi, nolla, aika loppui). Silloin pystyy vähän pelaamaan sillä, miten kauan huomaa lasten tarvitsevan aikaa. Jos sanomme lapselle viisi minuuttia ja sitten lähdetään ja meneekin esimerkiksi 10 minuuttia, lapsen luottamus sinuun murentuu pikkuhiljaa.

6. Kun partiossa ei suju, ole yhteyksissä lapsen vanhempiin.

Kysy, mitkä toimintatavat toimivat kotona. Keskustele vanhempien kanssa ja arvosta heidän tietämystään. Voit kutsua vanhemman mukaan laumailtaan. Kun kerrot vanhemmille, kuinka lapsi käyttäytyy partiossa, kerro totuuksia, älä olettamuksia.

7. Ja viimeiseksi: ole armollinen itsellesi.

Partioaika on rajallinen, joten teet johtajana parhaasi. Sinä näet lasta vain kerran viikossa. Ota hyvänä palautteena se, että lapsi saapuu joka kerta partioon. Muista myös, että yksikin hyvä aikuiskontakti voi olla hyvinkin merkityksellinen lapsen maailmassa.

Teksti: Larissa Olasvuori

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *