Jamppiblogi #12 – Monenlaista ohjelmaa

Päivä 11, to 25.7.

Jamppiblogi on Millan matkapäiväkirja maailmanjamboreella ja sen oheismatkalla USA:ssa. Neljäs leiripäivä sisälsi aktiviteetteja laidasta laitaan.

Köysiä ja korkeita paikkoja

Reippaan aamun jälkeen suuntasimme vaijeriliukuun. Siellä oli kuitenkin jo niin paljon jonoa, ettei enempää mahtunut mukaan. Ensimmäiset jonottajat olivat nimittäin olleet paikalla jo kolmelta aamuyöstä!

Koska emme päässeet vaijeriliukuun, katsoimme leirin sovelluksesta, että maastopyöräilyssä ei ole pahaa jonoa. Matkalla pysähdyimme vaihtamaan kaverin rikkinäisen Novus-rannekkeen ja katsomaan edellisen päivän koskenlaskusta otettuja kuvia. Kun avasimme sovelluksen uudelleen, pyöräilyn jonotilanne oli kasvanut lähes viiteen tuntiin. Muutimme siis vielä kerran suunnitelmaa ja menimme kiipeilyohjelmaan.

Jonossa juttelimme vieressä olleille malesialaisille. Puhuimme ummet ja lammet muun muassa maidemme yhtäläisyyksistä ja eroavaisuuksista. Keskustelu oli Jamboreeta parhaimmillaan: uusiin kulttuureihin ja ihmisiin tutustumista. (En malta odottaa huomista kulttuuripäivää!)

Itse ohjelmassa saimme aluksi varusteet, minkä jälkeen saimme vapaasti mennä seinäkiipeilyyn, boulderointiin tai kalliolaskeutumiseen. Seinäkiipeily poikkesi hieman aiemmista kokemuksista, koska kyseessä oli kallioseinä, johon oli kiinnitetty otteita. Kalliopohja mahdollisti, että myös kivenkoloja pystyi hyödyntämään.

En ollut aiemmin kokeillut kalliolaskeutumista, joten se oli aika jännittävää aluksi. Pelottavinta minulle ei ollut itse korkeus, vaan ajatus siitä, että laskimme itse itsellemme köyttä, mutta se olikin lopulta aika kivaa, koska sai itse säätää sopivan tahdin! Seinä ei ollut ihan helppo, koska kallio ei ollut tasainen. Koko poppoo kuitenkin tuli mallikkaasti alas!

Puolet porukasta olivat hieman puolikuntoisia, joten he palasivat leiriin lepäilemään. Minä jäin kaverin kanssa kiipeilemään hetkeksi ja sen jälkeen pidimme lounastauon puun varjossa. Tällä kertaa eväinä oli suolakeksejä, pähkinöitä, bbq-täyteleipä, hedelmä ja myslipatukka. Eväspaketti vaihtelee hieman päivittäin, mutta perusidea on sama. Se mahdollistaa ohjelmaan lähtemisen aamulla ja paluun vasta illalla, sillä aktiviteetit sijaitsevat aika kaukana.

Rauhoittumista keskellä leirin vilskettä

Eväshetken jälkeen suuntasimme Faith and Beliefs -alueelle. Siellä oli katos, jossa oli esitelty eri uskontoja ja siellä oli myös pienimuotoisia pyhäkköjä hiljentymistä varten. Lisäksi oli esimerkiksi piste, jolla esiteltiin partiota maailman vanhimpana rauhanliikkeenä.

Kaksi pistettä olivat mielestäni erityisen kivoja. Toinen näistä oli pakohuone, jossa piti tehdä tiimityötä kaikkien lukkojen aukaisemiseksi. Huoneen lopussa piti kulkea sokkona muutaman metrin reitti, joka oli täynnä leluja ja muovikartioita. Toinen ohjeisti, minne pitää astua. Minulla oli tuttu kaveri, joten toiseen pystyi luottamaan helposti eikä rata tuntunut pahalta. Huoneen jälkeen keskustelimme hetken, miten yhteistyö sujui, mitä opimme ja mitkä olivat vahvuuksiamme.

Toinen lemppari oli rauhoittumispaikka, jossa osallistuimme Your Special Story -keskusteluun. Siellä ideana oli jakaa kokemuksia, joissa on kokenut hengellisyyttä, spiritualista yhteyttä tai muuta vastaavaa. Keskustelussa oli eräs intiaaniyhteisöön kuuluva, joka kertoi muun muassa omasta retriittikokemuksestaan. Keskustelu versoi myös siihen, kuinka rauhoittuminen on tärkeää ja siihen, että vesi on voimakas elementti ja luonto on tärkeä asia, mikä helpotti myös meidän suomalaisten osallistumista keskusteluun. Lopulta saimme kaikki jaettua ajatuksia ja kokemuksia ja keskustelusta jäi todella hyvä fiilis, vaikka aluksi hieman mietityttikin, koska mieleen ei tullut mitään tarinoita ja aihe tuntui hieman kaukaiselta.

Ohjelmat sulkeutuivat klo 17, joten meidän oli aika suunnata takaisin leiriin. Vietin hetken kirjoittaen ja julkaisten blogitekstejä, kunnes oli ruoka-aika. Pitaleipien jälkeen oli vapaata, joten menin pelaamaan lentopalloa teltta-alueemme reunalle. Pelissä oli vaihdellen mukana niin brasilialaisia, argentiinalaisia, ruotsalaisia, intialaisia kuin meitä suomalaisiakin. Soitimme suomalaista musiikkia ja pidimme hauskaa, kunnes ilta hämärtyi niin, ettei palloa enää nähnyt kunnolla. Oli aika mennä iltapesuille ja unten maille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *