Jamppiblogi #15 – liito leirin yli ja illallisvaihto

Päivä 14, su 28.7.

Jamppiblogi on Millan matkapäiväkirja maailmanjamboreella ja sen oheismatkalla USA:ssa. Seitsemäntenä leiripäivänä kierrettiin ohjelmaa ja tutustuttiin unkarilaisiin.

Hurjapää vauhdissa

Aamulla oli hengellinen yhteisohjelma, jonne emme kuitenkaan menneet, koska halusin saada riittävästi unta. Söimme aamupalalla puuron lisäksi kinkkumunakasta ja pannukakkuja (= kylmälaukun jämät). Nam!

Ohjelmat aukesivat vasta kymmeneltä, joten ehdimme ajoissa jonottamaan vaijeriliukuun. Saimme paikat yhdeksitoista, joten menimme vajaaksi tunniksi lataamaan puheliamme. Kun kello löi 11, menimme kuuntelemaan ohjeita ja suuntasimme metsäpolkua ylöspäin. Paitsi yksi, joka sai yllättäen autokyydin islantilaisten kanssa. Matkalla saimme varustepussit, jotka veimme mukanamme ylös.

Ylhäällä odottelimme hetken, kunnes kaveriporukkamme viimeinen jäsen pääsi paikalle hurjan autokyydin jälkeen. Meille kerrottiin turvallisuusohjeet ja saimme varusteet. Lopulta olimme vaijerien yläpäässä rivissä, kunnes kuului lähtölaskenta ja alkoi liito leirialueen yli. Maisemat olivat upeat, mutta loppuvaiheessa oli pakko kääntää katse kohti maalia. Kuvittelin vauhdin hidastuvan ajoissa, mutta pysäytys olikin vasta aivan lopussa puutasanteen yläpuolella. Siksi loppu oli kaikista pelottavin osa, mutta kaikki meni oikein hyvin ja ohjelma oli ihan huippu!

Vesi viilentää

Jatkoimme matkaa suoraan kohti sup-lautailua. Paikalle päästyämme söimme kunnolla lounaseväitä ja vaihdoimme uimakamat, kunnes menimme aurinkoon jonottamaan. Päivän kuumimmalla hetkellä pari tuntia suorassa paisteessa ei ollut parhaita ideoita, mutta kaveerasimme Kempeleestä tulevien kanssa, joten aika kului hieman nopeammin.

Lopulta pääsimme veteen ensin vähän kahlaamaan ja sitten laudan päälle melomaan. Kun olimme päässeet jonkin matkan päähän rannasta yhdessä oppaan kanssa, saimme jatkaa itse vapaasti. Aluksi piti päästä viilentymään, joten hyppy järveen teki terää. Sen jälkeen rupesin tekemään kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja, koska aina pitää löytää haasteita.

Kun olimme hyvän aikaa meloneet ja henganneet, meidät kutsuttiin takaisin rantaan. Keräsimme kamppeet ja palasimme leiriin viettämään iltapäivää. Pesimme pyykkiä, kuuntelimme musiikkia ja minä kirjoitin päiväkirjaa.

Szia!

Illallisella teimme yhteistyötä unkarilaisten kanssa, eli puolet meistä meni heidän luo ja toisin päin. Minä pääsin syömään unkarilaiseen pöytään, jossa oli ruokana riisiä ja kanaa ja jälkiruoaksi hedelmäsalaattia. Rupattelimme mukavia esimerkiksi partiosta, Jamboreesta ja perinteistä. Opetimme heille eukonkannon ja heiltä laji sujui todella mallikkaasti! He myös soittivat meille biisin, joka on puoleksi unkaria ja puoleksi suomea.

Illalla menimme vielä lataamaan puheliemme akut täyteen. Paikalla oli myös muun muassa saksalaisia, joita sain (taas) hämmentää suomalaisella kielitaidolla. Edellisen kerran keskustellessani saksalaisten kanssa pääsin opettelemaan sanahirviöitä kuten tulitikkurasia. Nyt meidän oli kuitenkin mentävä unten maille, koska seuraavana aamuna oli aikainen herätys.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *