Jamppiblogi #16 – vuoriseikkailu

Päivä 15, ma 29.7.

Jamppiblogi on Millan matkapäiväkirja maailmanjamboreella ja sen oheismatkalla USA:ssa. Kahdeksantena leiripäivänä oli ”haikki” viereiselle vuorelle.

Aikainen mato vuorelle mönkii

Heräsimme aikaisin, koska oli meidän alaleirimme vuoro kiivetä Mount Jack -vuorelle. Tämä oli ensimmäinen aamu, jona herääminen tuntui minulle hankalalta. Lopulta pääsin ylös sängystä ja aamupalalle. Kun kaikkien reput oli pakattu ja juomapullot täytetty, kävelyretkemme alkoi.

Aluksi piti kävellä A-alaleiriin, josta oli lähtö. Reitti oli minulle tuttu, koska olin kulttuuripäivänä käynyt siellä jo kertaalleen. Siellä klikkasimme Novus-rannekkeillamme itsemme sisään ja jaoimme meidät reippaisiin ja rauhallisiin kävelijöihin. Itse päätin olla rauhallisessa ryhmässä, koska olo oli hieman flunssainen.

Kävellessä olotila helpotti kauniita metsämaisemia katsellessa ja musiikkia kuunnellessa. Polulla oli pari jyrkempää nousua, mutta pääosin kyseessä oli loivasti nouseva kapea hiekkatie. Täällä metsissä kasvaa myös liaaneja, joka on minulle uutta.

Paluu 1800-luvulle

Lopulta pääsimme monen juomatauon jälkeen huipulle. Eri puolilla vuoren laakeaa huippua oli monenlaista tekemistä, mutta yhdistävä tekijä oli historia. Aluksi menimme pitämään kävelyn jäljiltä lepotaukoa ja syömään eväitä. Telttakatoksessa oli paljon pieniä heinäpaaleja, jotka toimivat hyvinä istuimina.

Sitten suuntasimme upean näköalapaikan kautta skotlantilaiseen ohjelmaan. Kokeilimme perinnetanssia, hiekkasäkin korkeusheittoa ja tukin heittoa, jossa tavoitteena oli saada pitkä tukki pyörähtämään ilmassa ympäri. Harjoitustukki sujui osaltani hyvin, mutta useamman metrin pituinen tukki ei pyörähtänyt ympäri ei sitten millään.

Myös toisella puolella vuoren lakea oli ohjelmaa. Kokeilimme minigolfia ilmatäytteisellä radalla ja kävimme Spartan racessa, eli juoksutapahtumassa esteradalla. Esteitä oli mm. puuseinän ylitys, ryömiminen narujen alitse maata pitkin, liikkuminen eteenpäin roikkuvissa renkaissa, hiekkasäkkien ja pölkkyjen kantaminen sekä rinteiden juokseminen. Jos esteestä ei päässyt läpi, tuli tehdä 15 yleisliikettä. Otimme kaverin kanssa radan iisisti, emmekä turhia hoppuilleet vaan pidimme hauskaa. Pääsimme maaliin ja saimme pienet mitalit.

Muita ohjelmapisteitä oli tulusten käyttö, polttomerkkien tekeminen esineisiin, ampuminen ja veitsen- sekä kirveenheitto.

Juoksun jälkeen palasimme toiselle puolelle kukkulaa, jossa oli amerikkalainen iltanuotio. Keskityin ohjelmaan (musiikkiesityksiä, tarinoita ja triangelinsoittokilpailu) vain puolella korvalla, joten se meni aika pahasti ohi ja lähdimme puolessa välissä. Yksi syy lähtöön oli myös paahtava aurinko, joka onnistui polttamaan minut aurinkorasvasta ja likakerroksesta huolimatta.

Alamäkeä maastossa ja terveydentilassa

Paluumatka takaisin alas tuntui piiiitkältä, mutta lopulta pääsimme takaisin lähtöpisteeseen ja alaleiriin asti. Lepuutin jalkoja ja kirjoitin päiväkirjaa, kunnes oli ruoka-aika. Tänään söimme hot dogeja salaatin kera ja jälkiruoaksi oli Veeran syntymäpäivän kunniaksi kakkua.

Syötyämme suunnittelimme seuraavan päivän ruoat, jonka jälkeen menin teltalle ja yhtäkkiä kuumeoireet iskivät päälle. Raahauduin suihkuun, koska olin edelleen lian peitossa. Iltapesujen jälkeen menin pikimmiten unten maille, koska halusin olla taas seuraavana päivänä terve.

Nukahtaminen ei ollut aivan helppoa, koska alaleirissä oli meneillään hawaii-teemainen lautapeli-ilta. Kuitenkin lopulta särkylääkkeen, korvatulppien, musiikin ja podcastin jälkeen onnistuin nukahtamaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *