Jamppiblogi #17 – lepopäivä

Päivä 16, ti 30.7.

Jamppiblogi on Millan matkapäiväkirja maailmanjamboreella ja sen oheismatkalla USA:ssa. Kahdeksas leiripäivä oli osaltani lepopäivä.

Sadetanssia ja kurkkua

Aamulla oli aikainen herätys, koska oli vuoroni käydä kaupassa. Heti kun lähdin kävelemään mäkeä ylös huomasin, etten ollut kokenut yöllä ihmeparantumista. Kauppareissusta selvittiin lopulta kolmen ostoskierroksen jälkeen. Tein itselleni puuron lautaselle ja tulin telttaan syömään ja lepäämään.

Alunperin minun piti mennä laitesukeltamaan, mutta flunssan takia vietin aamupäivän torkkuen ja podcasteja kuunnellen. Kun teltassa alkoi olla liian kuuma, siirryin yhteiseen katokseen viettämään aikaa kavereiden kanssa. Letitin hiuksia, kuuntelimme musiikkia ja otimme rennosti. Johtajamme yritti myös ottaa erityistä valokuvaa liikuttamalla kameraa kuvaa otettaessa, mikä näytti suhteellisen hupaisalta.

Lounasaikaan söimme eväitä, kuten kurkkuja, joita ostimme 20 kappaletta ja saimme hämmentyneiä hymyjä työntekijöiltä. Samaan aikaan alkoi myös ukkosmyrskyt ja ensimmäiset vesisateet viikkoon. Se tarkoitti vain yhtä asiaa: SADETANSSIA! En olotilani takia jaksanut erityisemmin liikkua, joten tyydyin istuskelemaan ja jatkoin torkkumisiani.

Iltapäivällä ryhdistäydyin ja menin lataamaan puhelintani, jonka akun olin kuluttanut tyhjäksi. Otin samalla myös kavereiden powerbankit mukaan, joten nyt virtaa pitäisi riittää hetkeksi. Olimme juuri lähdössä tallustamaan takaisin alas teltoille kylämme yhteiskuvaa varten, kun kuulutettiin ukkosvaroitus. Muutamaa sekuntia myöhemmin taivaalta alkoi tippua valtavia vesipisaroita. Kävelimme kuitenkin kaikessa rauhassa, koska kaverini jalat olivat niin pahasti rakoilla, ettei muuta vaihtoehtoa ollut. Onneksi meitä ei ole tehty sokerista ja pääsimme hyvin leiriin.

Valokuvaus peruttiin ailahtelevan sään vuoksi, joten minulla oli ylimääräistä aikaa ennen ruokaa. Kirjoittelin päiväkirjaa ja lojuin makuualustalla muiden pelatessa lentopalloa, koska olin aivan voimattomana flunssan takia.

Päivällisen jälkeen menin suorinta tietä unten maille, eikä nukahtamisessa mennyt montaakaan minuuttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *