Jamppiblogi #19 – Kaikki hyvä päättyy aikanaan

Päivä 18, to 1.8.

Jamppiblogi on Millan matkapäiväkirja maailmanjamboreella ja sen oheismatkalla USA:ssa. Viimeisenä leiripäivänä ohjelmassa oli pakkaamista ja päättäjäiset.

Viimeiset tavaroiden vaihdot

Aamupäivällä olisi ollut aikaa mennä ohjelmiin, mutta me päätimme lähteä vielä swoppaamaan, koska ainakin minulla oli vielä lähes koko liuta Suomen kamoja, jotka halusin vaihtaa. Swoppaustorilla oli valtavasti ihmisiä ja lopulta sain hyvät vaihdot ja pääsin eroon tavaroista, joita en halunnut enää viedä kotiin.

Ennen aikaista päivällistä meidän tuli pakata lähes kaikki leiristämme kasaan. Lopulta sain tungettua laukkuihini tavaroideni lisäksi myös yhden jamppiteltan, eikä laukkuvaa’an mukaan ylipainoakaan ollut.

Lähdin parin kaverin kanssa viemään roskia kylämme keskukseen, ja palatessamme huomasimme, että kaikilla oli syöminen jo loppusuoralla. Kana oli jo loppunut, joten saimme kasvisruokaa, mikä oli tavallaan ihan kivaa vaihtelua.

Purimme leiristä ruokapöydät ja toisen katoksen, koska yöllä pimeässä emme sitä halunneet tehdä. Laitoimme partioasut päälle ja keräännyimme sisaruspiiriin koko leirilippukuntamme kanssa. Lauloimme yhdessä Tää ystävyys ei raukene ja toivotimme jo aikaiset hyvät yöt. Sen jälkeen askeleet suuntasivat kohti yhteisohjelmien stadionia.

Ikimuistoinen elämys

Keräännyimme päättäjäisiin ajoissa, ja jälleen tunnelmaa oli ylläpitämässä liveviedot yleisöstä, kuvat leiriltä, musiikki, sekä yhteistanssit. Tanssiessa saimme ihailla taivaalla välkehtiviä salamoita ja ukkosen jyrinää (ilman vesisadetta). Salamat osasivat myös iskeä valoshown tavoin juuri biisien droppeihin 😀 Ilmassa myös lensi helikoptereita, jotka pudottivat USA:n armeijan laskuvarjohyppääjiä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun leirillä ei annettu ukkosvaroitusta ja evakuointikäskyä ihan vain varmuuden vuoksi.

3 minuuttia ennen juhlan alkua tuli ilmoitus, että sään takia ohjelma myöhäsyy, mutta kaikkien tulee odotella paikoillaan rauhassa. Emme antaneet sen laskea tunnelmaa, vaan tanssimme entistä kovempaa.

Tuntia myöhemmin, auringon laskiessa ja sateen laantuessa juhla sai viimein alkaa. Yleisöstä huokui onnen ja helpotuksen tunne leirin logon ilmestyessä screeneille ja tuttujen sointujen kuuluessa suurista kaiuttimista.

Ohjelman avasi juhlallinen soittokunnan rummutus. Puhujina tapahtumassa olivat partion maailmanjärjestön pääsihteeri Ahmad Alhendawi sekä entinen YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon. Molemmat korostivat muistojen ja kokemusten viemistä kotiin ja niiden käyttämistä inspiraationa maailman muuttamisessa parempaan.

Pohjois-Amerikan delegaatio antoi juhlallisesti Jamboreen järjestämisvuoron eteenpäin Etelä-Korealle, mitä seurasivat mainosvideot seuraavasta leiristä.

Illan viihdyttäjinä toimi a cappella-yhtye Pentatonix, joka esitti muun muassa 30 Ariana Granden biisiä neljässä minuutissa. He olivat uskomattoman hyviä ja esittivät monipuolisesti räppiä ja balladeja. Viimeisen biisin aikana yleisö täyttyi puhelinten salamavaloista. Näky oli upea, vaikka istuimmekin takana.

Loppuhuipennuksena oli Light Balance -tanssiryhmä. He olivat pukeutuneet valopukuihin, jotka oli ohjelmoitu niin, että tietty osa asusta oli tietyllä hetkellä valaistuna. Näin muodostui upea valoshow, jota säesti maailmankuulut biisit, eli bileet olivat taatut.

Viimeisenä oli vielä valtava ilotulitus, jota oli maustettu valoilla ja tuliefekteillä. Tämä kesti yli 10 minuuttia. Oli mahtavaa jakaa kokemus leirikavereiden kanssa. Ohjelman päätyttyä oli ryhmähalin ja leiriin suuntaamisen aika.

Olimme uhonneet, että valvoisimme yön, mutta pimeässä väsymys iski meihin kaikkiin ja päätimme sittenkin nukkua. Se oli ehkä yksi leirin fiksuimmista päätöksistä, sillä matkustaminen ei ole aivan kevyttä puuhaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *