Jamppiblogi #20 – Oma koti kullan kallis

Päivät 19 & 20, 2.-3.8.

Jamppiblogi on Millan matkapäiväkirja maailmanjamboreella ja sen oheismatkalla USA:ssa. Paluumatka oli pitkä ja porukka väsynyttä, mutta Suomeen päästiin!

Aikainen lintu matkaan lähtee

Herätys soi 4:45, koska meidän täytyi laittaa nippuun vielä leirin viimeinen katos, jossa nukuimme. Söimme samalla aamupalaeväitä ja noin tuntia myöhemmin olimme valmiita siirtymään bussipysäkille.

Onneksi bussit lähtivät kylämme keskuksesta, jossa oli myös latauspaikat, koska puhelimien akut lähenivät taas uhkaavasti nollaa. Toki bussissakin olisi ollut latauspaikat, mutta olimme viimeiset kyytiinnousijat, joten pistokkeissa oli jo laturit ja laitteet.

Toisaalta puhelinta ei tullut varsinkaan alkumatkasta paljoa käytettyä, koska lyhyiden yöunien jäljiltä jokainen torkkui makeasti alkumatkan.

Kolmen tunnin ajon jälkeen pääsimme vessatauolle ja samalla haimme eväitä bussimatkalle. Torkuin seuraavat 3 tuntia ja pian olimmekin lentokentällä.

Odotimme pari tuntia, kunnes check-in aukesi. Turvatarkastuksen ja portin etsimisen jälkeen saimme kulkea kentällä vapaasti kavereiden kanssa.

Ruokaa ja unta

Kävimme Dunkin Donutsissa, koska se oli jäänyt kokematta oheismatkalla. Pyörimme ympäriinsä, pelasimme vähän korttia ja loppuvaiheessa tilanne eskaloitui väsyneisiin nauruhepuleihin. Ennen koneen lähtöä kävimme hakemassa hampurilaisateriat, jotta koneessa voi mennä suoraan unten maille.

Kuusi tuntia kului kirjaimellisesti silmänräpäyksessä, koska nukuin koko matkan. Lontoossa halusin ensimmäiseksi taas ruokaa, koska olin missannut molemmat lennon aikaiset ateriat. Muuten aika kului Lontoon kentällä penkeillä nuokkuen ja päiväkirjaa kirjoittaen. Samalla selasimme kirjaa ja muistelimme matkaa. Viestittelimme myös muille matkalaisille, joista ensimmäiset pääsivät jo Suomeen.

Lento Lontoosta Helsinkiin oli illalla, joten tavoitteenani oli pysyä hereillä koko lento. Homma ei tainnut mennä ihan putkeen, koska minulla ei ole mitään muistikuvia kiitoradasta tai noususta. Lisäksi missasin mustikkamehun, koska en ilmeisesti saanut pidettyä silmiä auki lentoemäntien jakaessa mehua. Näin heidän jakavan sitä, mutten ikinä saanut omaa mukillistani. Heräsin kunnolla noin tuntia ennen laskeutumista.

Ilta-auringon paistaessa renkaat viimein osuivat kiitotiehen, ja olimme taas turvallisesti Suomessa. Nappasin tavarat ja hyppäsin autoon kohti kotia ja kauan odotettua suihkua. Siis pystyin peseytymään lämpimällä vedellä ja kahdella kädellä, koska suihkua ei tarvitse vetää auki narusta.

Ensimmäisen kahden vuorokauden aikana Suomessa ehdin syödä monia kauan ikävöityjä ruokia kuten lohta, uusia perunoita, ruista, raejuustoa, tuoreita marjoja ja herneitä pihalta, karjalanpiirakoita ja jugurttia. Lisäksi hanasta tuli vettä, joka ei maistu kloorilta <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *