Lippukuntavierailut osa 1: ilon kautta Itä-Helsingissä

Huhtikuussa 2019 piirihallitus, piirineuvosto ja toimiston työntekijät aloittivat suuren ja tärkeän lippukuntavierailukiertueen. Tavoitteena oli tulevan vuoden aikana tavata kaikki Pääkaupunkiseudun Partiolaisten 112 aktiivisesti toimivaa lippukuntaa ja kuulla näiden kuulumisia sekä palautetta piirin palveluista.

Nyt vierailut ovat loppusuoralla. Meitä ovat ihastuttaneet lippukuntien mahtava asenne sekä kulttuurin ja perinteiden iloinen kirjo. Jokaisella lippukunnalla on omat vahvuutensa ja parhaat puolensa. Tässä blogisarjassa kerromme, mitä meille jäi vierailuilta mieleen.

Kun suuntasimme huhti-toukokuun aurinkoisissa säissä Itä-Helsingin lippukuntien koloille kohtaamaan lippukuntien johtokolmikot ja johtajistot, meitä jännitti, millaisen vastaanoton vasta käynnistetyt lippukuntavierailut saisivat. Iloinen itä vakuutti meidät kuitenkin jo ensimmäisten vierailujen aikana siitä, että olemme oikeiden asioiden äärellä. Vastaanotto oli lämmin ja innostunut.

Idässä, tai tuttavallisemmin iistissä, toimii kahdeksan lippukuntaa: Kurkisuon Rusakot, Sipoonkorven haltiat, Helsingin Kotkat, Kontutytöt, Rastipartio, Vuosaaren Vesipääskyt, Vartiovuoren tytöt sekä Vartiovuoren pojat.

Alueen lippukuntien ominaispiirteitä

Itä-Helsingin lippukunnille tyypillistä tuntui olevan innokkuus ja aktiivisuus. Alueen pienissäkin lippukunnissa toiminta on aktiivista ja sisukasta. Esimerkiksi Sipoonkorven Haltiat on kokoonsa nähden hyvinkin aktiivinen lippukunta.

Helsingin Kotkia pyörittää pieni mutta tiivis porukka, jolta ei tekemisen meininkiä puutu.

Kurkisuon Rusakot olivat tyytyväisiä siihen, miten lippukunta oli onnistunut ottamaan uusia aikuisia mukaan – mikä on pienelle lippukunnalle iso asia.

Viimeisen viiden vuoden aikana pienestä 70 hengen lippukunnasta reippaasti sadan jäsenen rajapyykin yli ponnistaneesta Kontutytöistä vierailijoille jäi päällimmäisenä mieleen lippukunnan ilmapiirin toiveikkuus.

Huomattavaa kasvua oli tehty viime vuosina myös Vuosaaren Vesipääskyissä ja Vartiovuoren Pojissa.

Idän lippukunnissa oli myös huomattu, miten tärkeää tekemisen meiningistä on myös sanoa ääneen ja kiittää tekijöitä. Kiittämisen kulttuuria oli kehitetty ainakin Helsingin Kotkissa, Rastipartiossa ja Vartiovuoren Tytöissä.

Vierailijoihin vaikutuksen teki Vartiovuoren tyttöjen hieno idea kiittämisen tekemisestä näkyväksi jokaiseen päivään: kolon seinällä oli kiitostaulu, johon kuka tahansa voi anonyymisti jättää kenelle tahansa kiitosta pienistä tai suurista asioista.

Kurkisuon Rusakoilla taas johtajahuoltoon oli satsattu, ja lippukunnalla oli suunnitteilla johtajiston reissu, jossa vieraillaan 12 kansallispuistossa kuuden päivän aikana.

Itä-Helsinki on myös esimerkillisesti ottanut johtokolmikkopestit omakseen. Lippukuntasemmassa alue on loistanut suurella osallistujamäärällään – useampana vuonna jokaisesta lippukunnasta on ollut koko johtokolmikko paikalla. Monella vierailulla ei voinut kuin ihailla, millainen terästrio lippukuntaa pyörittää.

Alueen lippukunnista löytyy myös aktiivisia retkeilijöitä ja ikäkausiohjelman toteuttajia. Esimerkiksi Kurkisuon Rusakoilla oli tavoitteena, että jokaisella lippukunnan lapsella ja nuorella olisi kolme kertaa vuodessa mahdollisuus lähteä metsään.

Itähelsinkiläinen innostus kantaa myös piiripesteihin. Alueen lippukunnista ponnistaneita toimii useampi esimerkiksi piirihallituksessa sekä ryhmien ja toimikuntien puheenjohtajina.

Ylpeys omasta kotialueesta ei kuitenkaan unohdu. Joskus idästä kotoisin olevan piiriluottiksen on voitu kuulla lausahtavan: Mitä iistimpää, sen siistimpää!

Lue blogisarjan muut osat:

Lippukuntavierailut osa 1: ilon kautta Itä-Helsingissä
Lippukuntavierailut osa 2: Espoon Ellissä kehitetään rohkeasti

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *