Partiolla ja seurakunnalla on paitsi yhteinen arvopohja, myös tahto edistää lasten ja nuorten hyvinvointia. Yhteistyötä tehdään monella tasolla, ja yksi niistä on partion paikallisyhdistysten, eli lippukuntien ja seurakunnan välinen yhteistyö.

Munkkiniemen seurakuntaan valitaan tämän kevään aikana uusi kirkkoherra. Seurakunnan alueen neljä lippukuntaa (Vuoren Valppaat ry, Kirisiskot ry, Mustat Veljet ry ja Navigatores ry) lähestyivät ehdokkaita ja kysyivät partiolaisille tärkeistä asioista. Lippukunnat pitävät tärkeänä sitä, että seurakunnalla on jatkossakin riittävät resurssit nuorisotyöhön ja että myös lippukuntien kanssa tehtävään työhön panostetaan riittävästi. Luonteva keskusteluyhteys nuoriin syntyy helpoiten yhteisellä käytännön tekemisellä. Partiolippukunnat tekevät paljon vapaaehtoistyötä, joka on lähellä seurakunnan toimintaa. Yhteistyöllä siitä saadaan paras hyöty kaikille.

Tällä hetkellä kirkkoherran virkaa tavoittelee neljä ehdokasta: Laura Leverin, Stiven Naatus, Anna-Kaisa Tenhunen ja Päivi Vähäkangas. Lue ehdokkaiden ajatuksia mm. siitä, mitkä asiat ovat nuorten suurimmat haasteet tällä hetkellä ja miten seurakunta ja partio voivat yhdessä edistää alueensa lasten ja nuorten hyvinvointia.

 

Anna-Kaisa Tenhunen

1. Kuka olet ja oletko itse (ollut) partiolainen?

Olen Anna-Kaisa Tenhunen, pian 43-vuotias helsinkiläinen Etelä-Haagasta. En ole itse ollut partiossa, mutta perheessämme on partiolainen. Meille vanhemmille oli tärkeä tarjota lapselle tätä harrastustoimintaa. Partio on siis ollut tuttua kohta 8 vuoden ajan. Lippukunnat Pitäjänmäen Jean d’Árc ja Haagan Suosirrit ovat tehneet vaikutuksen partiotoiminnan merkityksellisyydestä lasten ja nuorten elämässä. Nykyisessä työssäni yhteistyö partion kanssa on myös luontevaa ja aktiivista.

  1. 2. Miten näet, että seurakunnan ja partiolippukuntien yhteistyötä voisi kehittää jatkossa?

Partiotoiminta Munkan alueella on ollut merkittävää ja pitkäjänteistä. Nuorisotyö on luottamukseen perustuvaa toimintaa. Seurakunnan ja partion yhteistyöllä on Munkassa juuret ja pitkä historia, ja sitä haluaisin olla edesauttamassa jatkossakin. Yhteistyö on kaiken lähtökohta. Partio tavoittaa laajasti alueen nuoria, seurakunta haluaa olla kaikenlaisten nuorten elämässä mukana ja kannatella heitä.

Projektit, yhteiset tempaukset, arkinen toiminta alueella- sellaisena koen että yhteistyön pitäisi jatkuakin. Toiminnassa pitää kunnioittaa kaikkien vakaumusta. Seurakunta ja partio tekevät työtä alueen lasten ja nuorten parissa, samoilla arvoilla. Pidän hyvin tärkeänä sitä, että toimintaan voi osallistua kaikista taustoista, toiminnassa ei ole suoritus/kilpailuasetelmaa ja sen arvomaailma on lähimmäistä ja ympäristöä, luomakuntaa kunnioittavaa. Partion näkemykset vastuullisuuteen kasvattamisesta, kansalaistaidoista, sosiaalisuuden ja sekä luovan ajattelun taidoista ovat jatkossakin kannatettavia.

3. Mitä pidät suurimpina haasteina nuorten elämässä?

Suurin haaste tällä hetkellä on nuorten uupuminen ja polarisoituminen, tietynlainen näköalattomuus, jota erityisesti pandemia-aika on tehnyt näkyväksi. Pidän partion ajatuksesta, että kaikki on tervetulleita toimintaan ja sen toiminta ei perustu suorittamiseen, toiminnasta ei pidä kokea paineita, mitä herkästi muista harrastustoiminnasta saatetaan kokea. Koulu uuvuttaa, samoin muut paineet, joita nuoriin kohdistuu mm. somen, ulkonäön, sosiaalisen statuksen ja tulevaisuuden odotusten kautta. On tärkeää, että partio ja seurakunta voivat tuoda nuorten elämään toisenlaisia arvoja – että he ovat itse tärkeitä ja arvokkaita sellaisenaan – ei se mitä he tekevät, suorittavat ja tuottavat.

4. Jos sinusta tulee Munkkiniemen seurakunnan kirkkoherra, miten aiot edistää partiotoimintaa seurakunnassa?

Jos olen Munkkiniemen kirkkoherra niin teen työtä sen eteen, että partion ja seurakunnan yhteistyö on edelleen avointa, yhteistä vastuun kantamista alueen lasten ja nuorten elämästä. Partio on yksi seurakunnan nuorisotyön muoto. Se on matalan kynnyksen toimintaa, jossa erityisesti vetäjillä, aikuisilla on hyvin tärkeä rooli. Partiotoiminta tavoittaa alueen lapsia ja nuoria ja tarjoaa turvallisen, suoristuspaineista vapaan, turvallisen tilan kaikenlaisille lapsille ja nuorille ja sellaista yhteistyötä toivoisin voivani edesauttaa. Haluaisin ottaa partiolaisia mukaan kirkkovuoden keskeisiin tilaisuuksiin, vastuuviikkoon, yhteisvastuukeräykseen jne. Pidän tärkeänä, että seurakunnassa on tietty yhteyshenkilö, jonka kanssa yhteistyötä voi tarkastella säännöllisesti. Olen avoin ja innokas kaikenlaiseen uuteen kokeilukulttuuriin ja yhteistyön muotoihin.

Lapset ja nuoret kertovat olemisellaan ja toiminnallaan myös jatkuvuudesta ja toivosta alueen kaikille perheille, aikuisille ja ikäihmisille. Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus, ja seurakunnassa heihin ja heidän toimintaansa tulisi satsata – se palvelee myös laajempaa väestöä alueella.

 

Laura Leverin

1. Kuka olet ja oletko itse (ollut) partiolainen? 

Olen Leverinin Laura ja nuorempana olin pitkään aktiivinen partiolainen. Lippukuntiani ovat olleet mm. Helsingin Metsänkävijät ja Vuoren Valppaat. Nykyään toimin lähinnä yhteistyökumppanin roolissa.

2. Miten näet, että seurakunnan ja partiolippukuntien yhteistyötä voisi kehittää jatkossa?

Näen partiotoiminnan osana seurakunnan kasvatustyötä, jonka tavoitteena on edistää lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä. Yhteistyötä voisi kehittää muun muassa tarkastelemalla, mitä yhteisiä perinteitä meillä on ja mitkä asiat yhdistävät meitä. Seurakunnan työntekijät, Isoset tai muut vapaaehtoiset voisivat pitää esimerkiksi leikkihetkiä sudenpennuille tai toimia vapaaehtoisena partioleireillä. Tiiviimpää yhteistyötä voisi tehdä myös erilaisissa tapahtumissa. Partiolaiset voisivat mahdollisesti järjestää työntekijöille hauskaa tekemistä virkistyspäivissä tai opettaa halukkaille erätaitoja? Seurakunta voisi myös olla vahvemmin mukana viestimässä siitä, mitä lippukunnissa tapahtuu.

3. Mitä pidät suurimpina haasteina nuorten elämässä? 

Teen töitä lasten ja nuorten kanssa. Nuoret kantavat huolta tulevaisuudesta ja he ovat epävarmoja siitä, mistä oma paikka löytyy. Ajankohtaisia huolenaiheita ovat mieluisan opiskelupaikan ja kesätyöpaikan saaminen. Toisaalta samaan aikaan osa nuorista kamppailee jaksamisen ja riittämättömyyden tunteiden kanssa. Myös luonnon tila huolettaa. Seurakunta ja lippukunnat voivat olla mukana tukemassa nuoria löytämään omaa paikkaansa maailmassa, hälventämässä pelkoja ja ehkäisemässä syrjäytymistä. 4. Jos sinusta tulee Munkkiniemen seurakunnan kirkkoherra, miten aiot edistää partiotoimintaa seurakunnassa?

Huolehtisin siitä, että yhteistyö seurakunnan ja lippukuntien välillä jatkuisi. Tulisin mielelläni tutustumaan lippukuntien toimintaan ja ajatuksiin yhteistyön kehittämisestä. Koska nuoret ovat kiinnostuneita vaikuttamisesta, niin olisi tärkeää saada seurakuntaan nuorten oma vaikuttajaryhmä. Siihen voisi valita lippukuntien oman edustajan.

 

Päivi Vähäkangas

1. Kuka olet ja oletko itse (ollut) partiolainen?

Olen Päivi Vähäkangas, 42-vuotias pappi, raamatuntutkija ja kirkon ulkosuomalaistyön asiantuntija Kirkkohallituksessa. Työssäni tuen ulkomailla toimivia suomalaisia seurakuntia ja niiden työntekijöitä sekä kehitän uusia tapoja kohdata maailmalla liikkuvia ja sieltä palaavia suomalaisia. Vapaa-ajalla olen innokas sähköpyöräilijä ja aktiivinen kirjoittaja. En ole itse ollut partiolainen, mutta veljieni ja ystävieni kautta olen kyllä saanut käsityksen siitä, miten innostavaa ja vaikuttavaa partiotoiminta voi olla.

2. Miten näet, että seurakunnan ja partiolippukuntien yhteistyötä voisi kehittää jatkossa?

Seurakunnalla ja partiolla on yhteinen arvopohja, joten myös osaamisen vastavuoroinen jakaminen on luontevaa. Yhteistyö on voimaa kaikessa auttamis- ja avustustyössä, sekä molempien tahojen olemassa olevissa projekteissa että uusissa tempauksissa. Esimerkiksi ympäristökysymyksissä partio voi jakaa osaamistaan seurakunnalle. Vastaavasti partion vuoden 2021 ohjelmapainotus Katsomus (k)antaa käsittelee teemoja, joissa seurakunnan kasvatustyöntekijöillä on annettavaa. Kirkossa on panostettu uskontodialogin vahvistamiseen, josta esimerkkinä on tuore opas Suuntaviivoja uskontojen kohtaamiseen. Lisäksi kirkossa on ymmärrystä siitä, että yhä enenevässä määrin katsomusdialogi ulottuu myös ei-uskonnollisiin maailmankatsomuksiin

Kaiken kaikkiaan seurakuntien ja partiolippukuntien hyvän yhteistyön huoneentauluissa on muotoiltu erinomaisesti molemmille osapuolille periaatteita ja konkretiaa yhteistyön pohjaksi. Niihin sitoudun mielelläni.

3. Mitä pidät suurimpina haasteina nuorten elämässä?

Korona-ajan yksinäisyys ja eristäytyminen vaikuttavat negatiivisesti kaikenikäisten hyvinvointiin, mutta erityisen huolestunut olen nuorista. Vuosi etäopiskelua on monelle tarkoittanut kelkasta putoamista niin, että sitä on ollut vaikeampaa huomata eikä tukea ole yhtä helppo tarjota. Monet suuret elämänvaiheriitit ovat jääneet välistä. Opintonsa aloittaneet eivät ole kyenneet rakentamaan tarvitsemiaan sosiaalisia verkostoja.

Ilman pandemian seurauksiakin nuorten polttava kysymys on oman itsensä ja oman paikkansa löytäminen. Erään lähipiirini nuoren mielestä tulevaisuuden työelämä on niin stressaava aihe, että sitä ei edes halua ajatella. Riitänkö, kelpaanko, tulenko nähdyksi, saanko olla minä? Näissä kysymyksissä riittää haastetta – ja sekä seurakuntaa että partiota tarvitaan tueksi.

4. Jos sinusta tulee Munkkiniemen seurakunnan kirkkoherra, miten aiot edistää partiotoimintaa seurakunnassa?

Ensinnäkin pidän tärkeänä, että seurakunnan kasvatustyö on linjakkaasti suunniteltu ja toteutettu varhaiskasvatuksesta nuorisotyöhön. Toisekseen tärkeimmille yhteistyökumppaneille on oltava seurakunnassa nimetty vastuuhenkilö, joka pitää yllä säännöllistä keskusteluyhteyttä. Suotavaa olisi, että Munkkiniemen seurakunnassa olisi jatkossakin seppo, jonka roolista sovitaan lippukuntien kanssa.

 

Stiven Naatus

1. Kuka olet ja oletko itse (ollut) partiolainen? 

Olen Stiven Naatus, 44-vuotias helsinkiläinen kolmen tyttären isä, ihanan ihmisen puoliso ja pappi. Työskentelen oppilaitosyhteistyön ja yhteisötyön asiantuntijana kirkkohallituksessa. Rakastan merta ja puita, luonnossa liikkumista ja yhdessä tekemistä, mutta solmujen tekemisessä olen tosi huono: en siis ole itse partiolainen. Arvostan todella paljon partion arvomaailmaa, kasvatustyötä ja tekemisen meininkiä.

2. Miten näet, että seurakunnan ja partiolippukuntien yhteistyötä voisi kehittää jatkossa?

Partion ja seurakuntien yhteistyöllä on pitkät perinteet ja erityisesti paikallisia yhteistyön perinteitä on minusta tärkeää vaalia. Yhteistyön kehittämistä pitää mielestäni tehdä yhdessä ja siksi tähän kysymykseen on vähän haastavaa vastata ilman keskustelukumppaneita. Haluaisin siis kehittää ja rakentaa yhteistyötä yhdessä ystävystymällä teidän kanssanne! Esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjuminen ja luontosuhteen ylläpitäminen kaupunkiympäristössä ovat sellaisia tärkeitä teemoja, joista juttelisin mielelläni, mutta yhteistyön ideoinnissa olen avoin monenlaisille ajatuksille ja innostun helposti.

3. Mitä pidät suurimpina haasteina nuorten elämässä?

Tällä hetkellä yksi suurimmista haasteista taitaa olla meille kaikille yhteinen: koronan vaikutukset. Eristäytyminen, hankaluus tavata ystäviä ja harrastaa painavat mieltä. Erityisen vaikeaa tämä aika on ollut heille, joilla on ongelmia jaksamisen ja hyvinvoinnin kanssa jo ennestään. Tällainen poikkeusaika myös lisää eriarvoisuutta. Toinen iso haaste nuorilla on tulevaisuuteen liittyvä epävarmuus ja kasvaneet paineet koulussa ja opiskelussa. Tähän vastaamisessa partio tekee hyvää työtä antamalla mahdollisuuksia vahvistaa itsetuntoa ja olla osa yhteisöä. Myös näissä kysymyksissä olisi tärkeää tehdä yhteistyötä.

4. Jos sinusta tulee Munkkiniemen seurakunnan kirkkoherra, miten aiot edistää partiotoimintaa seurakunnassa?

Partio on kirkolle ja seurakunnille tärkeä yhteistyötaho ja yksi kirkon työaloista. Kirkkoherrana tukisin yhteistyön jatkamista partion kanssa ja kannustaisin lippukuntia toimimaan peruskirjansa pohjalta myös katsomuskasvatuksen parissa! Seurakunnan haaste on vähenevät resurssit, toisaalta taas yhteistyön tarve lisääntyy ja kumppanien merkitys kasvaa. On yhdessä mietittävä, miten yhteistyöhön voitaisiin siitä huolimatta käyttää enemmän aikaa ja energiaa!

 

Artikkelikuva: Julius Kuula

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *