Sisupartiossa opitaan taitoja, jotka voivat muuttaa nuoren elämän. Kuten muutenkin partiossa esimerkiksi matkustamiseen, viestimiseen ja retkiin liittyvien taitojen opettelu auttavat nuorta kasvamaan ja toimimaan ympäristössään. Partion kautta löytyy uusi oma yhteisö, joka kannustaa ja antaa tukea kasvamiselle ja uuden oppimiselle. 

Olemme usein saaneet kuulla ihmetteleviä kysymyksiä sisupartio-ohjelmasta: Mitä siihen sisupartio-ohjelmaan kuuluu? Eroaako se paljon ”normaalista” partiosta? Miksi te käytte leffassa, miten se liittyy partio-ohjelmaan? Miksi te leivotte joka vuosi pipareita? 

Näihin ja moneen muuhun kysymykseen olemme saaneet vastata ja vastauksemme perustelemme partion arvoilla. Jokaisella lapsella ja nuorella on partiossa mahdollisuus kasvaa omat yksilölliset erityispiirteensä huomioiden. Näin heistä kasvaa tasapainoisia, vastuunsa kantavia ja aktiivisia yhteiskunnan jäseniä. Heidän polkunsa on erilainen kuin muiden, mutta he astelevat samaa polkua kaikkien muiden rinnalla—nousujohteisesti ylöspäin. Sisupartio ei nimittäin noudata omaa partio-ohjelmaa vaan soveltaa partio-ohjelmaa ryhmän tarpeiden mukaiseksi.  

Lapsi tasapainoilee suunnilleen vyötärön korkeudella maasta, puuhun sidotun leveän nauhan, taakkaliinan, päällä ja pitelee toisesta nauhasta kiinni käsillään tukea saadakseen. Kuvassa ollaan kesäisessä mäntymaastossa, lapsella on shortsit ja toppi. Vieressä seisoo nuori partiohuivi kaulassa myös kesäisissä vaatteissa ja katsoo ylös lapseen.
Sokea lapsi harjoittelee yläilmoissa tasapainoa, itsensä ylittämistä ja itsevarmuutta. ”Pärjään vaikkei kukaan pidä kiinni!” Sen kokemuksen tarvitsevat kaikki.
Kuva: Janica Kärpänoja

Käytännössä tämä voi tarkoittaa melkein mitä vain. Meille on tultu harjoittelemaan hyvin moninaisia taitoja ja olemme saaneet ilolla ja ylpeydellä seurata montaa onnistumista. Onnistumisesta iloitsee usein lapsi tai nuori itse, johtajat ja vanhemmat sekä koko ryhmä. Meille kuten partioon yleensä tullaan hankkimaan kavereita ja niitä on moni saanut. Monelle partio on viikon kohokohta. Sen eteen jaksaa siis nähdä vaivaa. Meille päästäkseen on osa harjoitellut tilaamaan taksia, ensin tuettuna, sitten itsenäisesti. On huipputunne kenelle tahansa kun kotiin päästäkseen ei tarvitse vanhempien apua. Voit olla pyörätuolissa tai näkövammainen, mutta saat itse kulkea omia teitäsi. Meille on myös tultu julkisilla ja kun kulkeminen on onnistunut bussilla ja metrolla meille, on tie auennut myös muihin paikkoihin. Partiolainen on päässyt esimerkiksi partion lisäksi myös nuorisotilalle, jossa on myös mukavaa toimintaa ja mahdollisuus saada uusia kavereita. Elokuvissa käydessä voimme harjoitella oman rahan käyttöä ja tuleehan siellä tehtyä Roskapörssiäkin. Teemme myös retkiä esimerkiksi museoihin. Museovierailulla voi harjoitella monia asioita, vaikka opasteiden ja kartan lukemista, meidän versio kaupunkisuunnistuksesta! 

Farkkukankaalle ompelemalla tehty kartta, jossa kulkee langasta kirjailtuja teitä ja polkuja sekä järvi. Lisäksi kartalle on kirjailtu esimerkiksi punainen risti sekä ompelemalla kiinnitetty erimuotoisia nappeja ja helmiä.
Kartan voi joutua ompelemaan käsin, mutta taktiilin eli kosketeltavan kartan avulla näkövammainenkin voi oppia suunnistamista ja ympäristön hahmottamista kaksiulotteisesti.
Kuva: Janica Kärpänoja

Myös sisupartiolaiset harjoittelevat sitä, mitä on olla yötä pois kotoa ilman vanhempia. Heille tämä harjoittelun mahdollisuus aukeaa usein myöhemmin kuin muilla lapsilla, onhan metsässä yöpyminen ihan eri asia, jos mukana pitää olla autollinen tavaraa. Nämä kokemukset kuitenkin auttavat itsenäistymisessä valtavasti. Partio on monelle myös turvallinen paikka harjoitella avustajan käyttöä. Me perehdytämme usein avustajia partiokokouksessa avustamiseen. Olen itse aikanaan saanut ohjausta avustamiseen nimenomaan partion kautta ja se on poikinut minulle jopa partion ulkopuolisen työpaikan.  

Otamme myös teknologian haltuun yhdessä. Kysyimme taannoin haluaisiko katseohjattavaa tietokonetta käyttävä nuori liittyä ryhmämme Whatsapp-ryhmään. Nuori halusi kyllä liittyä mukaan, mutta viestinnässä pitäisi alkaa käyttää ääniviestejä. Nuori voi vastata niihin itse kirjoittamalla, mutta kirjoitetun tekstin lukeminen ei onnistu. Tuumasta toimeen! Kun tämä ohje kerran unohtui ja ryhmässä oli pelkkä tekstiviesti, nuori itse laittoi viestiä ja muistutti, että tarvitsee ohjeet ääniviestinä. Omien tarpeiden ja toiveiden kertominen on valtavan tärkeä taito kenelle hyvänsä, mutta joskus saattaa olla vaikea saada ääntään kuuluviin. Katseohjattavalla tietokoneella kommunikointi on usein hidasta ja hektisessä yhteiskunnassa monen kiire estää pysähtymästä kuuntelemaan. Mutta meillä saa suunvuoron! Viikkoa myöhemmin nuori pyysi, että pääsisi mukaan myös sähköpostilistalle. Niinpä seuraavaan etäkokoukseen ilmaantui nuori omaan sähköpostiinsa laitetun linkin kautta. Ja kaikilla oli hymy korvissa saakka! 

Katseohjattava tietokone, jonka ruudulla on kuvakkeita riveissä ja sarakkeissa. Tietokone on kiinni metallisessa varressa, sille tarkoitetussa telineessä, joka on kiinni pyörätuolissa. Koneen käyttäjä ei näy kuvassa paitsi hiukan polvia. Taustalla istuu toinen henkilö pyörätuolissa mutta hänenkään kasvojaan ei voi nähdä.
Katseohjattavalla tietokoneella voi sanoa kaikkea sitä mitä muutenkin: kertoa vitsejä tai vaikka huutaa loppuhuudon! Lisäksi sen avulla voi kirjoittaa niin tekstarit kuin sähköpostitkin – pelkällä katseella!
Kuva: Irene Leino 

Sisupartio-ohjelma ei siis ole rakettitiedettä. Se on tavallisten asioiden harjoittelua omalta tasolta alkaen ja kekseliäisyyttä käyttäen vain taivas on rajana. Metsäleirejä ja -retkiä saattaa osalla olla määrällisesti vähemmän ja muita juttuja enemmän, mutta meille tärkeää on se, että meille tullaan oppimaan JA onnistumaan! 

Löydä lippukuntia, jotka tarjoavat toimintaa erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille: https://www.partio.fi/tule-mukaan/lippukuntahaku/ 

Kansikuva: Markus Perko

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *