Lyhyesti vastaus taitaa olla: ei. Mutta jos haluat tietää tarkemmin, kannattaa lukea teksti loppuun asti.


Partiossa me kaikki opettelemme oman ikäkautemme tasolla kasvamaan vastuuntuntoisemmiksi ja aktiivisemmiksi versioiksi itsestämme. Ja kun maailma muuttuu, myös tätä kasvua tukevat opeteltavat asiat muuttuvat. Kaikki taidot 1910-luvulta eivät ole enää nykypäivänä relevantteja. Mutta mitä piirileirillä sitten pitäisi oppia? Miten 2020-luvun piirileiri tukee lasten ja nuorten kasvua?

Eräpartio vs. kaupunkipartio?

Olemme piirileiristä keskustellessamme pohtineet paljon sitä, mitä ovat nykypäivän partiotaidot. Ja ennen kaikkea: ovatko ne ristikkäisiä ns. perinteisten partiotaitojen kanssa? Ei ole mikään salaisuus, että meidän kotilippukuntamme kuuluvat siihen joukkoon päpalaisia lippukuntia, joille erätaidot ovat se keskeisin osa partiota.

Kun mietimme niitä haasteita, joita nykymaailma asettaa meille, mieleen nousee muutama kantava teema: entistä monimutkaisempi maailma ja sitä myötä monimutkaisemmat ongelmat, arjen kiihtyvä tahti ja kuormittavuus sekä nopeasti muuttuvat tilanteet ja yleinen epävarmuus siitä, mihin tämä maailma on menossa. Tuntuu siis selvältä, että partiossa ja piirileirillä opittavien taitojen pitäisi auttaa lapsia ja nuoria selviytymään nimenomaan näistä ilmiöistä. Pitäisi siis ymmärtää monimutkaisia kokemuksia, osata asettaa rajat omalle arjelle ja tukea omaa jaksamistaan sekä reagoida muutoksiin ja löytää varmuutta epävarmuuden keskellä.

Otsikossa mainittu koodaaminen on hyvä esimerkki monimutkaisten kokonaisuuksien hallinnasta. Ilmastoaktivismi voi tuoda turvaa ilmastoahdistukseen. Yhteiskunnallisen vaikuttamisen taidot ylipäätään tuntuvat ehkä aiempaa merkityksellisemmiltä ja niitä tullaan varmasti piirileirilläkin opettelemaan ja oppimaan.

Mutta entä ne ”perinteiset” partiotaidot? Onko piirileirille turha kaivata trangiakokkausta, nikkarointia tai erätaitoja?

Me toivomme, että uudet ja perinteiset (tai erä- ja kaupunki-) partiotaidot voivat kulkea leirin ohjelmassa rinnakkain. Perinteiset partiotaidotkin loppujen lopuksi opettavat meille ihan näitä samoja asioita. Luonnossa toimiessa pitää useinkin pystyä reagoimaan muuttuviin tilanteisiin. Nikkarointi voi olla samankaltainen monimutkainen palapeli kuin koodauskin. Ja vaikkapa haikilla voi monikin meistä oppia jotain olennaista omasta jaksamisestaan ja rajojen asettamisesta. Ja sudenpennulle ehkä kaikista kasvattavin kokemus on elää hetki omaa arkea oman kodin ulkopuolella telttakylässä.

Ilmastokriisiä ja luontokatoa ratkotaan myös piirileirillä

Meistä tuntuu kuitenkin lähes itsestään selvältä, että myös piirileirin pitää omalla tavallaan ratkoa ilmastokriisiä ja luontokatoa. Se ajatus löytyy aivan partioliikkeen ytimestä ja arvoista: partiolainen rakastaa ja suojelee luontoa, partiolainen jättää maailman (ja Evon) paremmaksi paikaksi kuin millaisena sen löysi. Tuntuu siltä, että nykyään partiolaisten halua parantaa maailmaa pienillä teoilla tarvitaan enemmän kuin pitkään aikaan.

Vastuullisuus tulee varmasti olemaan läpileikkaava teema piirileirin tekemisessä: niin ekologinen, taloudellinen kuin sosiaalinenkin. Vaikka kuinka haluaisi tehdä täydellisen vastuullista leiriä, ei näitä kaikkia kolmea vastuullisuuden muotoa ole kuitenkaan mahdollista toteuttaa täysimääräisesti yhtä aikaa. Joskus (tai ehkä useinkin) on tehtävä valinta talouden ja ekologian välillä. Rahalla saa ekologisempaa energiaa ja leirihupparin, jota ei ole tuotettu epäilyttävissä olosuhteissa. Se raha on sitten pois jostain muusta. Mutta juuri siksi kaikkien kolmen näkökulman mukana pitäminen on niin arvokasta: ne tuovat esiin ne valinnat ja priorisoinnit, joita leiriä tehdessä ratkotaan.

Ja kun puhutaan piirileiristä, kaikkein tärkein kysymys tietenkin on, miten nämä valinnat auttavat lippukuntia ja koko PäPaa jatkossa tekemään tietoisesti vastuullisempia valintoja. Jokainen aiempaa ekologisempi tapa tehdä isoja tapahtumia on arvokas kaikkien tulevien retken- ja leirinjohtajien kannalta. Pienikin askel kohti hiilineutraalia partioleiriä on lopulta aika iso, jos sen askeleen voi toistaa jokaisessa pääkaupunkiseutulaisessa lippukunnassa.

Partio voisi näyttää mallia maailman muuttamisessa

Partiossa on kuitenkin kyse ennen kaikkea lasten ja nuorten kasvun tukemisesta, ei niinkään yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta (vaikka sekin voi olla osa nuorten kasvua). Siksi piirileirilläkään ei riitä se, että leiri tehdään vastuullisesti ilmasto ja luonto huomioiden. Meidän pitäisi myös pystyä tukemaan jokaisen piirileirin osallistujan kasvua kohti sellaista ihmistä, joka osaa elää luontoa suojellen.

Vastuullisuuskentällä puhutaan hiilijalanjäljen lisäksi hiilikädenjäljestä. Siis siitä, minkä positiivisen vaikutuksen voisimme tehdä ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Partio voisikin olla hiilikädenjälkijärjestö. Se paikka, jossa opettelemme yhdessä jättämään maailman paremmaksi paikaksi myös ilmaston kannalta. Siksi piirileirillä toivottavasti opitaan ihan ikäkaudesta riippumatta toimimaan vastuullisemmin.

Jos jokin näistä hyvistä (tai huonoista) ideoista kolahti, ole meihin yhteydessä. Ja jos ne eivät tuntuneet ainakaan aivan idiooteilta, ehkä jopa hieman innostavilta, harkitse leiritoimikuntapestiin hakemista. Sinua tarvitaan.


PäPa:n seuraava piirileiri järjestetään kesällä 2024. Näissä kirjoituksissa leirinjohtajat pohtivat sitä, millainen tuleva leiri voisi olla ja miten se voisi auttaa pääkaupunkiseutulaista partiota eteenpäin. Projektin leiritoimikuntahaku on auki ja pestejä voi hakea 16.11.2022 asti. Leiritoimikunnan jäsenen pesti-ilmoitus.

KUVA: Julius Kuula

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *