Lauantai 25.2.2017

Helmi heräsi viimeiseen leiriaamuun hieman haikein tunnelmin. Tarmoa täynnä jokainen teltta tyhjeni telttavanhempien johdolla ennätysajassa, ja koko leiri ryntäsi nauttimaan viimeisestä yhteisestä ruokailuhetkestä. Keittiö oli taikonut meille ihanaa mannapuuroa, ja aamiaisen jälkeen siirryimme yhteiseen lipunnostoon. Lauran ja Nikon kannustuspuhe ja reipas hyvän huomenen toivotus saivat leiriläiset täyteen tarmoa, ja niin purkurutistus saattoi alkaa. ”Kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta jos jokainen tekee jotain, tulee kaikki tehdyksi”, kertoi leirin Helmitaulu-infoseinän Päivän Aforismi, ja leiri teki työtä käskettyä. Pieni sudenpentu kantoi kaksi myrskylyhtyä kerrallaan kylistä ruokakatokselle, seikkailija hakkasi lekalla kiiloja irti jäisestä maasta, tarpojapari organisoi puolijoukkueteltan pakkauksen, johtajat tekivät viimeisiä pestipuuhiaan ja pitivät huolta homman sujumisesta sutjakkaasti kylissä. Kadonneita sukkia metsästettiin, pulkkia vietiin yhteisten tavaroiden kasaan laskemalla niillä alas kylistä, lämmitysleikkejä leikittiin. Leiriläiset jakoivat keskenään viimeisiä haleja ja kiitoksia, ja ihanien munkkien huipentavan välipalan jälkeen hyppäsi Helmi busseihin. Niin Kiljava hiljeni.

Suurkiitos sinulle, joka autoit sudenpentua etsimään kuivat sukat. Suurkiitos sinulle, joka hait itsekseen syövän tarpojan sinun pöytääsi. Suurkiitos sinulle, joka hakkasit puita ja huolehdit siitä, että kenenkään ei tarvitse nousta keskellä yötä puusorviin. Suurkiitos sinulle, joka paimensit kyläsi seikkailijoita koko leirin ajan ja pidit heistä huolta. Suurkiitos sinulle, joka jaoit kuumaa mehua suoraan pöytiin. Suurkiitos sinulle, joka aloitit spontaanin lämmitysleikin sudenpennuille. Suurkiitos sinulle, joka jokaisella ruokailulla järjestit meille lämpimät tiskivedet. Suurkiitos sinulle, joka annoit oman panoksesi ja osaamisesi yhteiseksi hyväksi, olit reipas, innokas ja aktiivinen pestiläinen.

Suurkiitos sinulle, joka tulit mukaan yhteiseen talviseikkailuun, ja teit Helmestä Helmen.

Helmi 2017 kiittää ja kuittaa: nähdään taas ensi Helmellä!

 

Perjantai 24.2.2017

Aamun herättiin hiukan kankeina teltassa nukutun yön jälkeen, mutta kohmeus katosi pian aamupalan ja lipunnoston jälkeisen aamujumpan jälkeen. Aamujumppa vei koko leirin safarille, jossa näkyi niin pitkiä kirahveja kuin söpöjä pingviinejä. Tämän jälkeen oli taas aika suunnata ohjelmiin ja pesteihin.

Sudenpennut ja seikkailijat pääsivät valmistamaan vartioittan trangialla ruokaa, monta hyvää siskonmakkarasoppaa valmistui pikkukokkien käsissä! Tarpojat puuhasivat lumessa ja jäällä Winter action -ohjelman parissa, pulkkailu ei jättänyt ketään kylmäksi ja omatekemiä naskaleita päästiin testaamaan naskalirallissa. Lumessa touhuttiin myös vapaa-ajalla: napakelkka ja jääkaruselli ovat nousseet koko leirin lempipuuhaksi, mutta perinteisemmät talvipuuhat kuten pulkkailu ja lumisota ovat myös rattoisa tapa viettää aurinkoista talvipäivää.

Lounaan jälkeen oli tarpojien ja samoajien aika päästä nauttimaan ruokafestarien antimista, vanhemmilla kokeilla valmistui herkullisia suklaacroisantteja. Seikkailijat kisasivat sillä aikaa leiriolympialaisissa ja sudenpennut puuhasivat leikkien ja suunnistuksen parissa.

Moni saattoi kuulla päivän mittaa moottorisahan hurinaa ja nähdä jäällä monta puupölkkyjen kantajaa. Niiistä valmistui illan huikeat jätkänkynttilät! Illalla koitti koko leirin yhteiset päättäjäiset, joihin kaikki leiriläiset saapuivat jännitystä ja intoa täynnä. Energia pysyi katossa – tai Kiljavan puiden latvassa – hauskojen laululeikkien ansiosta, tunnelmaa virittivät yhteislauluna tutut partiolaulut sekä Robinin Puuttuva Palanen ja jännitystä nostatti iltaohjelman näytelmä – pääsevätkö eksyneet partiolaiset pois metsästä lainkaan?

Päättäjäiset loppuivat leiriläisten sisaruspiiriin, joka saattoi olla monelle sudenpennulle ja varmaan monelle vanhemmallekin leiriläiselle partiopolkunsa suurin sisaruspiiri. Tämän jälkeen pienemmät leiriläiset suuntasivat iltapalan kautta telttoihin nukkumaan, ja ahkerat vaeltajat ja aikuiset pääsivät saunomaan pestin täyttämän päivän jälkeen. Kiitokset kaikille jotka olivat antaneet oman panostuksen leiriin – tärkeitä ovat niin puita kantava sudari, seikkailijoita leikittävä samoaja kuin myös ihana leirinjohtajamme Laura!

Lauantain pakkauspäivää vielä jäljellä eli saamme viettää puolikkaan päivän yhdessä , noin 300 muun kaverin kera.

 

Torstai 23.2.2017

Päivä pulkassa ja uutta jo aloiteltu! Eilinen alkoi sudenpentujen saapumisella leiriin, telttoihin jaolla ja leirin tapoihin tutustuessa. Muille leiriarki oli jo tuttua, seikkailijoiden ja tarpojien aamupäivä meni lumessa riehutessa, lipunryöstöä pelatessa sekä hurjaa pulkkamäkeä laskiessa.

Lounaan jälkeen sudenpennutkin pääsivät touhuamaan erilaisten leikkien parissa, lumifudis sujui mallikkaasti hangessa eikä tuottanut ongelmia. Seikkailijat pääsivät tutustumaan tähtitaivaan ihmeisiin sekä esittämään huikeita avaruusaiheisia näytelmiä, moni lapsi paljastui oikeaksi vitsiniekaksi. Tarpojat tekivät nuotiolla tikkupulia ja osmonsolmu-huiviholkit. Nyt jää Helmestä leirimuisto, hyvien muistojen lisäksi.

Illalla rauhoituttiin teltoissa iltapalan ja -satujen kera. Lämpimään telttaan oli ihana nukahtaa kamiinan räiskyessä, sudarit ehkä jännittäen omaa ensimmäistä kipinävuoroa. Samoajat ja osa tarpojista saapuivat telttoihin vasta yösuunnistuksen jälkeen, onneksi kukaan ei eksynyt.

 

Keskiviikko 22.2.2017

Aamun valjetessa heräsivät tarpojat ja samoajat haikin yörastilta, seikkailijat omista leirikylistään. Leirissä kuuluikin iloista hihittelyä siitä, miten oltiin selvitty omasta – mahdollisesti ensimmäisestä ikinä – kipinävuorosta. Aamutoimien jälkeen kävi matka eteenpäin haikki-reittiä kolmannelle ja neljännelle rastille. Rastitehtävien aiheina olivat nuotion sytyttäminen ja ensiapu. Pikkuhiljaa kun vartiot saapuivat leiriin, oli aikaa omien varusteiden huoltamiseen ja lounaan syömiseen.
Kolmelta alkoi ikäkausien oma ohjelma, jolloin pääsivät seikkailijat saunomaan ja urheasti kokeilemaan avantoa, tarpojat heidän jälkeensä. Samoajille riitti ohjelmaa mm. pilkkimisen ja lumikenkäilyn parissa. Hauskan ohjelman jälkeen siirryttiin syömään.
Illalla pääsivät samoajat myös nauttimaan saunasta ja avannosta muun leirin hiljentyessä. Näin saatiin päätökseen toinen leiripäivä. Enää tarvitsi vain odottaa innoissaan herätystä omaan kipinävuoroon!

Tiistai 21.2.2017

Tulopäivänä saavuimme kolmella linja-autolla leirille. Kiljavalla päivä alkoi kylien rakentelulla ja telttojen pystytyksellä, jonka jälkeen söimme ja haikille lähtijät jaettiin haikkivartioihin ikäkausittain.

Kello 15 alkoi haikille lähtö. Lähtörastilla oli tehtävänä rakentaa lumilapio, joka oli kirkkaasti tarpojavartio Nakkeleiden suosikkirasti. Seikkailijavartioiden vanhemmat vartionjohtajat avustivat vartiolaisiaan, ja samoaja- ja tarpojavartiot tekivät saumatonta yhteistyötä. Siitä vartiot suunnistivat rasteille 1 ja 2, joilla päästiin muun muassa nikkaroimaan lumikenkiä ja solmimaan paracord-rannekkeita. Illan päätteeksi seikkailijavartiot palasivat leiriin nukkumaan kaminateltoissa vanhempien vartioiden yöpyessä kuusenhavuista ja riu’uista itse rakennetuissa hätämajoitteissa. Nuotiot lämmittivät tarpoja- ja samoajavartioita läpi yön, ja pakkasesta huolimatta läheisyys lämmitti ja tunnelma pysyi hilpeänä läpi illan.

Ilan hämy laskeutui Kiljavan ylle, ja pikkuhiljaa yöpuulle kävivät niin seikkailijat puolijoukkueteltoissaan kuin vanhemmat vartiot hätämajoitteissaan. Ensimmäinen päivä oli pulkassa!