Aija Parm aloitti partion aikuisena. Lue, mitkä asiat Aijaa eniten jännittivät ja miten kaikki lopulta on sujunut.


Paljastan heti alkuun, että olen monta vuotta ollut kateellinen, ja mikä ehkä pahinta, lapselleni. Lapsi harrasti partiota ja sai käydä retkillä ja leireillä – minäkin olisin halunnut!

Pääsin muutama vuosi sitten ”siipeilemään” lippukunnan talkoisiin ja sain maistaa iloista ja aikaansaavaa yhdessä tekemistä. Keväällä 2019 näin ilmoituksen Johtajatulista ja luin, että sinne saa osallistua, vaikkei olisi partiolainen. Ilmoittauduin heti, kun se oli mahdollista. Viikonloppu oli tosi hieno kokemus!

Seuraavana kesänä partiolaistyttäreni kysyi, tulisinko lippukunnan syysretkelle keittiöön. Lupasin lähteä, vaikka jännitin, osaanko käyttää keittiökoneita, tehdä sopivan määrän ruokaa tai pysyä budjetissa. Sain avukseni aina vähintään yhden johtajan, ja ihmeiden ihme: kaikki hoitui!

Keittiöpestin aikana minulta kysyttiin useammallakin suulla, kiinnostaisiko minua sudenpentulauman vetäminen. Vastasin, ettei se ole mitenkään mahdollista, sillä opiskelin tutkintoa töiden ohessa ja koulua oli vielä vuosi jäljellä. Lupasivat palata vuoden päästä asiaan.

Nuorilla on hyvä muisti. Palasivat, kuten olivat sanoneet.

Keskustelimme tyttären kanssa siitä, miltä hänestä tuntuu ajatus, että tulen mukaan harrastukseen – partio on kuitenkin ensisijaisesti hänen juttunsa, jota en missään tapauksessa halua tunkeilemalla pilata. Tytär totesi voivansa elää asian kanssa ja sanoi olevansa tyytyväinen, kun lippukuntaan saadaan näin yksi sudenpentujohtaja lisää.

Taas jännitin. Tiesin, että muut Myyrpartion johtajat ovat kulkeneet perinteisemmän partiopolun ja kasvaneet johtajiksi. He osaavat sanaston ja tietävät perinteet, he ovat itse tehneet ne asiat, joita nyt opettavat seuraaville. Minä en aloittaessani tiennyt mistään mitään; vain sen, mitä olin äidin roolissa nähnyt ja kotona kuullut – eikä se tuntunut paljolta. Jo pari vuotta johtajana olleelta tyttäreltä sain hyviä vinkkejä moniin käytännön asioihin. Mypan perinteistä taas olen saanut paljon tietoa tyttären lisäksi perheemme alkuperäiseltä mypalaiselta, mieheltäni.

Olen kiitollinen siitä, että sain ensimmäisen johtajavuoteni olla kahden kivan, kärsivällisen ja kokeneen sudenpentujohtajan kanssa yhdessä vetämässä laumaa. He hoitivat kokousten suunnittelun, ja minä sain oppia ja tehdä mukana.

Kokousillat ovat olleet minulle ilo. On ollut iltoja, joina olen kiiruhtanut kololle suoraan töistä mieli täynnä keskeneräisiä asioita, mutta viisi minuuttia sudenpentujen kanssa on saanut kaikki huolet haihtumaan. Lapset ovat ihania.

Laumailtojen ja päiväretkien lisäksi olen nyt osallistunut leirille. Siellä oli mukana seikkailijaikäisiä ja vanhempia partiolaisia, ja osana leiriä kävimme vaelluksella. Paikkasin puuttuvaa partiotaustaa retkeilyharrastuksellani, ja tuntui mukavalta saada olla hyödyksi. Koronan takia en ollut juurikaan nähnyt oman lauman lisäksi muita lippukuntalaisia, mutta leirillä tilanne muuttui. Vaikka epäröin leirille lähtemistä, olen todella iloinen, että lähdin. Leirillä sain tutustua porukkaan paremmin ja koin itseni tervetulleeksi joukkoon.


TEKSTI Aija Parm

KUVA Jaakko Parm