Hyvät ideat syntyvät usein yllättäen ja silloin, kun hullujenkin ajatusten jakaminen on turvallista ja kun mitään ehdotusta ei pidetä lähtökohtaisesti tyhmänä. Usein myös kehittyminen ja oppiminen on hedelmällisintä, kun sallii itsensä oppia uutta.
Partiossa olen aina arvostanut sitä, että sama ihminen voi yhdellä kertaa olla asiantuntija ja toisella oppijan roolissa: olen usein erilaisilla kursseilla ja semmoissa oppimassa partiokavereiltani, ja seuraavana päivänä opastan itse samoja tyyppejä. Asiantuntemus ei riipu iästä tai tittelistä: pikemminkin asiantuntijan rooli on aina tilannesidonnainen, ja oppijan ja opettajan rooli vaihtelee joka pestissä, leirillä ja kurssilla.
Esimerkiksi pestini päätoimittajana ei tarkoita sitä, että olisin pestissäni valmis – päinvastoin olen kokenut oppivani joka lehden kohdalla yhä uusia arvokkaita taitoja. Pestin tekeminen päätoimittajaparin, upean toimituskunnan, toimiston ja kaikkien muiden partiolaisten (ja ei-vielä-partiolaisten) kanssa avartaa joka kerta käsityksiäni siitä, miten lehteä voi tehdä.
Toivon, että pystyn jatkossakin säilyttämään sellaisen asenteen, että en ala arvostella jonkun asiantuntemusta epäoleellisten ominaisuuksien kuten iän mukaan. Vaikkapa tarpojaikäinen on monessa asiassa minuun nähden asiantuntija, jolloin asetun kiltisti itse oppijan rooliin. Ikä tai kokemus ei tarkoita, etteikö voisi avartaa osaamistaan ja ajatteluaan joka päivä.
Jennin pääkirjoitus on julkaistu Hepussa 1/2019. Lue näköislehti Issuussa issuu.com/heppu.
