Vaikka eri ikäisten johtajien yhteistoiminta saattaa joskus aiheuttaa haasteita, parhaimmillaan johtajiston monipuolinen ikärakenne on lippukunnalle tärkeä voimavara. Viikin Vesikoissa eri ikäisten yhteistoimintaa edistävät hyvä ilmapiiri ja pestien avoimuus.


 Viikin Vesikoissa eri ikäisten johtajien välinen yhteistyö sujuu hyvin. Siitä pestijohtaja Anne “Amanda” Parviainen, samoajaikäinen Salla Keihänen ja aikuisena partioon palannut Kaisa Pesola ovat samaa mieltä.

“Meillä se tulee aika luontevasti, että on eri ikäisiä. Enemmän on kyse siitä, kenellä on mahdollisuus, innostusta tai kiinnostusta lähteä vaikka hallitukseen tai johtamaan ryhmää”, Kaisa pohtii.

Uutena aikuisena hän hehkuttaa kokeneiden nuorten osaamista: 

“Mä olen partioiältäni aivan vauva verrattuna vaikka Sallaan. Mun mielestä on ollut ihan älyttömän mukavaa tehdä partiota nuorten kanssa.”

Vasemmalta oikealle: Anne ”Amanda” Parviainen, Kaisa Pesola, Salla Keihänen

Samoajaikäinen Salla taas kokee, että aikuisista on voinut ottaa esimerkkiä muun muassa ryhmän johtamiseen. Tärkeää on myös se, että nuorille on lippukunnassa tarjottu mahdollisuuksia ryhtyä itseä kiinnostaviin pesteihin.

“Meillä on paljon aikuisia, mutta he osaavat myös antaa tilaa sitten, kun nuoremmat haluavat tehdä hommia”, Salla toteaa.

Vesikkojen johtajistossa aikuisia on poikkeuksellisen paljon. Se johtuu ensi vuonna kaksikymppisiään juhlivan lippukunnan nuoresta iästä.

“Jotta olemme saaneet lippukunnan pyörimään tällä vauhdilla ja kasvutahdilla, meidän on ollut pakko rekrytoida paljon aikuisia”, pestijohtaja Amanda kertoo.

Vaikka ikärakenne on poikkeuksellinen, kaikki johtajaikäkaudet toimivat hyvässä sovussa, ja kaikenlaisissa pesteissä toimii eri ikäisiä johtajia.

Avoimuus helpottaa yhteistyötä 

Kaisa painottaa, että yhden ikäpolven voimin lippukunta ei pyörisi. Hän kokee ainutlaatuisena sen, että partiossa kaikenikäiset pääsevät toimimaan yhdessä.

“Mutta onhan se myös asia, jonka eteen pitää tehdä töitä ja nähdä vaivaa”, Kaisa sanoo.

Vaikka yhdessä tekeminen lippukunnassa on luontevaa ja arkipäiväistä, voi tilanne äkkiä muuttua, jos yhteistyön sujuvuudesta ei pidetä huolta.

Amandan mukaan yhteistyön toimivuutta Vesikoissa edistävät ainakin suvaitsevainen ilmapiiri ja hyvin toimiva pestiprosessi. Pestit ovat avoinna kaikille partio-ohjelman asettamissa rajoissa, ja pestikeskustelussa on mahdollisuus kertoa, mikä itseä kiinnostaa.

Kaisa lisää, että pestien sisältöä on myös avoimesti sanoitettu. Kun pestit ovat kaikille tuttuja, erilaisten ihmisten on helpompi lähteä niihin mukaan. Näin eri ikäisten vahvuudet pääsevät hyvin esille. 

Samoajaikäiseltä Sallalta aikuiset ovat tulleet suoraan kysymään, mitä hän haluaisi lippukunnassa tehdä.

“On otettu avoimesti vastaan”, hän vahvistaa.

Ryhmänjohtajana Salla pyrkii myös rohkaisemaan tarpojia ottamaan pestejä ja tekemään yhdessä aikuisten kanssa. Näin yhdessä tekemisen ilmapiiri siirtyy sukupolvelta toiselle.

Yli haasteista 

Vaikka eri ikäiset johtajat ovat lippukunnissa tärkeä voimavara, erilaisten elämäntilanteiden yhteensovittaminen tuo mukanaan myös haasteita. Vastuu yhteistyön sujuvuudesta ja hyvän ilmapiirin ylläpitämisestä on jokaisella johtajalla. Ikään katsomatta.

Amanda nimeää Vesikkojen haasteeksi ainakin “hyperaktiiviset aikuiset”, joiden pitäisi välillä muistaa, ettei partiossa kaikki toimi samalla tavalla kuin työelämässä. Hänen mukaansa olisi tärkeää, että aikuiset antaisivat nuorille riittävästi tilaa harjoitella johtamista ja vastuunottoa. 

“Kun meillä on paljon konkareita, on varmasti kehityskohteena se, että osataan antaa tilaa. Osataan sanoa, että en jaksa ja pyytää apua. Se on varmasti monelle vaikeaa”, Kaisa pohtii

Salla taas kokee, että aikuispainotteisessa lippukunnassa nuoren johtajan on välillä vaikea löytää realistisia esikuvia.

“On välillä vähän vaikea suhteuttaa, että on täysin normaalia, ettei ole ihan samalla tasolla johtamistaidoissa. Vanhempiin ei oikein voi verrata omia taitojaan, kun siinä on 30 vuoden kokemusero.” 

Kaisa mainitsee myös, että erilaisille ihmisille viestiminen aiheuttaa silloin tällöin epävarmuutta: mitä kautta kaikki johtajat saavat tiedon ja voivat osallistua keskusteluun?

Toisaalta partioarjessa ikä tuntuu usein kokonaan “katoavan”. Enemmän on merkitystä sillä, kenen kanssa on mukava tehdä töitä. Kaisa toivookin, että oppisi välttämään turhien oletusten tekemistä iän perusteella.

“Että osaisi kysyä, kuunnella ja antaa tilaa. Huomata myös sen, että kyllähän tässä kehittyvät niin nuoret kuin vanhatkin”, hän pohtii.

Lukijat kertovat 

Hepun toimitus keräsi anonyymeja tarinoita eri ikäisten johtajien välisistä kohtaamisista pääkaupunkiseutulaisissa lippukunnissa.


Minkälaisia haasteita lippukunnassasi on koettu tilanteissa, joissa eri ikäiset johtajat toimivat yhdessä?

“Dialogin aitous ja tasapainoisuus, arvot, aikataulun käsittäminen, sanalliset vertaukset, rahan arvo ja määrä, kokemusten tuoma päätöksenteko, käsitys perhe-elämästä ja lapsista, ajankäyttö.” 

“Usein ‘vanhusten’ sisäpiiri haluaa päästä pätemään kaikkeen, eivätkä usko, että nuoremmat osaisivat hoitaa. Sinänsä ymmärrettävää, he ovat kuitenkin meitäkin sudarista tähän kasvattaneet, mutta tuntuu ikävältä, kun omaan osaamiseen ei luoteta.”

Minkälaisia onnistumisia lippukunnassasi on koettu tilanteissa, joissa eri ikäiset johtajat toimivat yhdessä?

“Meillä on yksi ihana partiomamma, joka on yhden samoajaporukkamme jäsenen oikea äiti, mutta hänestä on tullut meille kaikille tärkeä tukipilari partiouralle. Hän luottaa meihin täysillä ja hän tuntuu meidän kaikkien varaäidiltä.” 

“Samoajien pitämä somekoulutus oli huikea yhteen tuova asia. Ylipäätänsä kaikki kohentaminen johtajaporukassa ja aikuisten heittäytyminen yhdistää.” 

“Meidän lippukunnassa on kyllä niin kiva johtajistoporukka, ettei ikinä ole mielestäni ollut mitään ongelmia eri ikäisten johtajien välillä. Minä (17-vuotias) voin vapaasti keskustella keski-ikäisten johtajien kanssa, jotka pitävät minua vertaisenaan, niin kuin minäkin heitä. Kun on hyvä porukka ja rento fiilis, ei ole minkäänlaista jännitettä eri ikäluokkien välillä. Kaikki ovat yhtä, mikä tekee partiosta niin kivaa!”


TEKSTI: Liinu Yli-Hongisto

KUVAT: Paavo Puranen, Anne “Amanda” Parviainen, Salla Keihänen, Joonas Hirn

KUVITUS: Lila Puntila