Minkälaista yhteistyötä tehdään päpalaisissa sisaruslippukunnissa? Haastattelimme Kelotyttöjä ja Kelovartijoita sekä Rekolan Metsäveikkoja ja Rekolan Metsäsiskoja heidän välisestään yhteistyöstä.


Sisaruslippukunnilla tarkoitetaan tyttö- ja poikalippukuntia, jotka toimivat tiiviisti yhdessä. PäPan alueella on useita sisaruslippukuntia, jotka tekevät keskenään hyvin erilaista yhteistyötä. Joissain lippukunnissa yhteistyö on hyvinkin tiivistä, toisissa yhteys on löyhempi.


Mona Kling

lippukunnanjohtaja, Kelotytöt

Miika Raki

lippukunnanjohtaja, Kelovartijat

Mona: Kolomme ovat olleet jo vuosia vierekkäin. Pari vuotta sitten lippukuntaamme yhdistyi toinen lippukunta Hakasiskot, jolla oli yhteinen kämppä Kelovartijoiden kanssa. Siitä lähtien myös kämppä on yhdistänyt meitä ja Kelovartijoita. Viikkotoiminnan tasolla teemme harvoin yhteistyötä, mutta meillä on ollut joitain isompia yhteisiä projekteja. 

Miika: Yhteistyön määrä ja laatu varmasti vaihtelevat ajoittain. Selvintä yhteistyö kuitenkin lienee kämpän merkeissä, jota lippukuntamme käyttävät ja huoltavat sekä yhdessä että erikseen. Kolojen vierekkäisyys mahdollistaa ryhmien välistä yhteistyötä kokouksissa, esimerkiksi johtajavaihtoa. Silloin voidaan hyödyntää osaamista, jota itseltä saattaa puuttua, ja toisaalta tarjota toisille omaa osaamista. 

Mona: Lippukunnillamme on sama aloitusvuosi, ja olemme tehneet yhteistyötä siitä lähtien. Perustamisen aikaan 1960-luvulla oli enemmän tyttö- ja poikalippukuntia. Monet niistä ovat yhdistyneet sisaruslippukuntansa tai jonkin uuden lippukunnan kanssa. Meidän lippukuntamme ovat kuitenkin vielä pysyneet erillisinä, mikä on ehkä erikoisempaa kuin yhdistyminen olisi ollut. Yhdistymistä on kyllä pohdittu, mutta en tiedä, kuinka vakavasti. Emme ole kokeneet yhdistymistä kovin tärkeäksi, sillä yhteistyön mahdollisuus on niin lähellä, kun kolot ovat vierekkäin. Aina voi auttaa toista, jos sille on tarve. 

Miika: Voisi varmaan sanoa, että yhteistyötä on tehty lippukuntien perustamisesta asti, eli jo pitkälle päälle 50 vuotta. 

Mona: Meille ei ole koskaan muodostunut sellaisia rooleja, että toiset tekisivät aina tietyt asiat. Se on mielestäni hyvä, sillä en halua, että tyttö- ja poikalippukunnille syntyy erilaiset mallit siitä, mitä kumpikin tekee. 

Miika: Kokemukseni mukaan työt ovat jakautuneet melko luontevasti sen mukaan, mitä kukakin on halunnut. Toki isommassa kuvassa roolittumista on varmasti tapahtunut. 

Mona: Muutimme hiljattain uuteen koloon, mikä sujui todella kitkattomasti. Yhteistyö muutossa tuntui todella helpolta, mistä tuli sellainen fiilis, että ehkä voisimme tehdä muutenkin isompia projekteja yhdessä. Epäonnistumisena voisi ehkä ajatella, että emme tee enempää yhteistyötä. Olemme unohtuneet välillä tekemään omia juttuja enemmän kuin tekemään yhdessä. 

Miika: Yhteistyö on mahdollistanut sellaisia kokemuksia, joita ei muuten pääsisi kokemaan. Toki yhteistyö tuo mukanaan myös haasteita, kun pitää sovittaa useampia näkemyksiä ja ajatuksia yhteen. Se vaatii työtä, mutta tulos palkitsee lopulta. 


“Yhteistyö tuo mukanaan myös haasteita, mutta tulos palkitsee lopulta.”


Janne Lehtimäki

lippukunnanjohtaja, Rekolan Metsäveikot

Hanna Kimmonen

ohjelmajohtaja, Rekolan Metsäsiskot

Janne: Teemme lähes kaiken toimintamme yhteistyössä Metsäsiskojen kanssa. Meillä on ryhmiä, joissa on sekä lapsia että johtajia molemmista lippukunnista. Myös isommat retket ja leirit ovat aina yhteisiä. Ulkopuolinen ei välttämättä huomaisi eroa sekalippukuntaan verrattuna. 

Hanna: Teemme Metsäveikkojen kanssa paljon yhdessä, käytännössä lähestulkoon kaiken yhdistyksen virallisia kokouksia lukuun ottamatta. Nekin toteutetaan kuitenkin yhteistyössä. Tällä hetkellä suurin osa toimintaryhmistä on sekaryhmiä, joissa on jäseninä sekä Metsäsiskoja että Metsäveikkoja.  

Janne: Metsäveikot on perustettu vuonna 1947 ja Metsäsiskot viisi vuotta sen jälkeen vuonna 1952. Yhdessä tekeminen on ollut tiivistä aina perustamisvuosista lähtien. Alkuvuosina yhteistyötä tehtiin erilaisten leirien yhteydessä ja myöhemmin myös partio-osastoittain. 

Hanna: Yhteistyötä on tehty käytännössä aina perustamisesta lähtien. 

Janne: Oman lippukuntaurani aikana olen nähnyt erinomaista tukemista puolin ja toisin. Usein silloin, kun toisella lippukunnalla on vaikeampaa, antaa toinen vastaavasti tukea ja kantaa vastuuta. Vahva kunnioitus lippukuntien välillä on edellytys Rekolan loistavalle yhteishengelle. Hienona esimerkkinä yhteistyöstä toimii Rekolan 24h-letunpaiston maailmanennätykset. 1980-luvulla pääsimme Guinnessin ennätystenkirjaan asti! 

Hanna: Yhteistyö mahdollistaa paljon, sillä sekä tekijöitä että muita resursseja on enemmän. Yhdessä tekeminen on kaikkien kannalta lähtökohtaisesti hyvä asia.  

Janne: Molemmilla lippukunnilla on omat hallituksensa, mutta muuten vastuut toiminnassa jakautuvat monipuolisesti. Osa johtajistosta kokee hallinnon välillä raskaaksi, koska kaikki pitää tehdä tuplana. Lippukunnanjohtajien välinen työnjako ja kommunikaatio ovat sujuvan yhteistyön edellytys – tässä tulee väistämättä välillä haasteita vastaan, mikä on täysin luonnollista. 

Hanna: Toisinaan haasteita aiheuttaa tiedonkulun ja kommunikaation vaikeus hallitusten välillä. Samojen asioiden ja päätösten tekeminen kahdesti turhauttaa satunnaisesti, mikä saattaa myös heijastua joidenkin pestien täyttämiseen. 


“Silloin, kun toisella lippukunnalla on vaikeampaa, toinen antaa tukea ja kantaa vastuuta.”



Teksti: Anna Colussi

Kuvitus: Meeri Rasivirta ja Lila Puntila

Kuvat: Haastateltavien arkisto