PJ-PK eli partiojohtajan peruskurssi on yli 18-vuotiaille johtajapestissä toimiville ja niissä aloittaville järjestettävä kurssi. Lue, mikä motivoi Katan lähtemään kurssille ja millaisia ajatuksia kurssista heräsi! 

Kurssi tuli itselleni ajankohtaiseksi viime syksynä täytettyäni 18 vuotta. Lippukunnassa kannustettiin aktiivisesti lähtemään kurssille, ja päätös oli selkeä viimeistään siinä vaiheessa, kun minut valittiin syyskokouksessa lippukunnanjohtajaksi. 

Kurssi olisi hyödyllinen niin tulevan pestini kuin muidenkin partiotekemisteni kannalta. Päätin lähteä loppiaisen kurssille, ja jäin odottamaan ennakkotehtäviä. 

Ennen kurssia en oikeastaan ihan tiennyt, minne olin lähdössä. Olin kyllä kuullut, että PJ-PK on kiva ja hyödyllinen kurssi, jolle kannattaa ehdottomasti lähteä. Silti en oikein tiennyt, mitä olin lähdössä viideksi päiväksi tekemään. En päässyt osallistumaan kurssin ennakkoiltaan ja vielä päivä ennen kurssia luulin lähteväni Kiljavalle enkä Kavalahteen, joten fiilis kurssin intensiiviosan alussa oli vähintäänkin hämmentynyt ja hieman jännittynyt. 

Suurin osa kurssilaisista ja kurssivartiolaisista oli tuntemattomia, mikä tuntui jotenkin kummalliselta, sillä olin tottunut lähtemään partiotapahtumiin aina samojen tuttujen typpien kanssa. 

Heti kurssin alussa sisäinen keittiöpsykologini heräsi eloon. Ensimmäisenä tehtävänä oli nimittäin maastoyö oman kurssivartion kanssa. Illan aktiviteetit olivat hyvinkin perinteisiä, kuten laavun kasaamista ja ruoanlaittoa trangialla. Niistäkin tuli kuitenkin yllättävän mielenkiintoisia, kun ympärillä oli viisi enemmän tai vähemmän tuntematonta partiolaista, joiden luonteesta, tavoista tai arkielämästä ei ollut oikeastaan mitään tietoa. 

Oli mielenkiintoista seurata, miten itse toimin ja miten muut toimivat niin tutussa tilanteessa uusien ihmisten seurassa.  

Syvään päätyyn kevyin keinoin

Maastoyön jälkeen oli aika syventyä kurssin teemoihin ja aiheisiin yhä enemmän. Päivien aikana käytiin läpi esimerkiksi partiomenetelmää, kasvatustavoitteita, lippukunnan toimintaa ja palautteen antamista.  

Paikallaan ei todellakaan tarvinnut istua, sillä koulutukset toteutettiin mitä erilaisin tavoin. Kasvatustavoitteista käytiin väittelyä, lippukunnan vuosikokous kokoustettiin roolipelin avulla ja retken suunnittelua ja toteutusta peilattiin omaan johtamisharjoitukseen. 

Uskon, että kurssin sisällöistä löytyi kaikille jotain mielenkiintoista. Itse hurahdin yhä enemmän tähän niin kutsuttuun “partion syvään päätyyn” eli esimerkiksi partiomenetelmään sekä kasvatustavoitteisiin. Oli todella kiinnostavaa päästä syventymään siihen, mitä viikoittaisen toiminnan taustalla on. 

Päivät olivat pitkiä ja täynnä asiaa, mutta hyvä ruoka ja saunominen onneksi tauottivat tekemistä sopivissa määrin.   

Tunsin olevani hieman poikkeuksellisessa tilanteessa kun lähdin kurssille. Olin jo muutaman vuoden ajan ennen kurssia ollut tekemässä ja johtamassa isompia tapahtumia, kun taas toisille kurssin johtamisharjoitus saattoi olla ensimmäinen kosketus isompaan johtamispestiin. Toisaalta tämä oli juuri se, mikä teki kurssista monipuolisen ja kaikille antoisan. 

Kouluttajien lisäksi vinkkejä ja ajatuksia sai muilta kurssilaisilta, ja keskustelua käytiinkin tiiviiseen tahtiin niin koulutusten aikana kuin vapaa-ajalla.  

Hyvien keskustelujen lisäksi ryhmätyötaitomme laitettiin viimeisenä iltana toden teolla koetukselle, kun vuorossa oli perinteinen kurssijuhla. Saimme kurssivartioittain vastuualueet, joihin kuului esimerkiksi ohjelmanumeroiden keksiminen ja ruoan valmistus. Muutaman tunnin valmistelujen jälkeen oli aika kutsua kouluttajat mukaan ja nauttia yhdessä mukavasta illasta.  

Ei vain valtakirjan vuoksi

Konkreettisesti PJ-PK:sta jää kaiken työn jälkeen käteen partiojohtajan valtakirja, joka antaa valtuuden toimia esimerkiksi leirinjohtajana. Kuten mihinkään muuhunkaan partiokoulutukseen, en kuitenkaan lähtenyt PJ-PK:lle valtakirjan tai todistuksen kiilto silmissä. Valtakirja on toki hyödyllinen lisä, mutta kurssin anti on sitä monin kerroin suurempi.  

Siispä jos täytyisi antaa jokin vinkki tuleville kurssilaisille, olisi se tämä: lähde kurssille avoimin mielin, älä epäröi kysyä ja kyseenalaistaa ja anna tilaa uusille näkökulmille ja ajatuksille. Kukaan meistä ei koskaan ole valmis partiojohtaja, mutta tämä kurssi antaa hyvät valmiudet partiopolulle! 


Kirjoittaja on 18-vuotias lippukunnanjohtaja, joka syttyy partiossa niin exceleiden pyörittämisestä, muonittamisesta kuin metsässä rämpimisestä. Partion ulkopuolella hän haaveilee kasvatustieteen opinnoista, innostuu uusista resepteistä ja kokee olevansa oman elämänsä musikaalitähti – ainakin suihkussa.   


TEKSTI: Katariina Pekkonen

KUVAT: Emma Lahtinen ja Satu Wessman