Seurakuntayhteistyö puhuttaa ja pohdituttaa. Onko partion ja kirkon yhteistyö nykyaikana relevanttia? Entä tiesitkö, että seurakuntavaalit vaikuttavat suoraan partiotoimintaan?

Noin 80 %:lla lippukunnista on taustayhteisönään evankelis-luterilainen seurakunta. Suhde uskontoon ja uskonnolliseen toimintaan kuitenkin jakaa sekä lippukuntia että mielipiteitä. Paikallisen yhteistyön muodot määritellään taustayhteisösopimuksella.

Seurakunta tukee partiotoimintaa aineellisesti tarjoamalla tiloja tai vuokratukea. Lisäksi seurakunnassa työskentelee erityinen partiotyöntekijä eli seppo. Hän toimii johtajiston henkisenä tukena sekä yhteyshenkilönä partion ja kirkon välillä. Yksi heistä on Töölön seurakunnan partiopappi Tuomas Meurman, 35

”En kuulu mihinkään lippukuntaan. Olen wannabe-partiolainen, joko tässä ajassa tai viimeistään iankaikkisuudessa!”

Toisaalta yhteistyössä on tärkeää myös se, miten partiolaiset voivat toimia seurakuntalaisina ja näkyä kirkon arjessa. Käytännössä järjestetään esimerkiksi yhteisiä partiokirkkoja. Seurakunta voi tulla vierailemaan lippukuntien leireille ja partiolaiset jumalanpalvelukseen.

”Tapahtumissa ollaan puolin ja toisin mukana. Lisäksi tehdään paljon kasvatuksellista yhteistyötä. Esimerkiksi seurakunnan työntekijä voi pitää koloillan, jolla on hengellinen teema”, Suomen Partiolaisten kirkkosuhdevastaava Atte Kesti, 25, kertoo.

Tuomaksen mukaan alueellinen yhteistyö hyödyttää molempia osapuolia:

”Seura- ja lippukunta ovat limittäiset toimijat. Lippukuntien lapsista, vanhemmista ja johtajista moni on seurakunnan jäsen tai sen alueella asuva. Siispä olemme samaa jengiä, mutta toimimme hieman eri vaikutusalueilla.”

Lupaan parhaani mukaan kasvaa katsomuksessani

Katsomuskasvatus kuuluu partio-ohjelmaan ja kasvatustavoitteisiin. Esimerkiksi sudenpentuohjelmassa katsomusta käsitellään Minä uskon -jäljessä. Sekä Atte että Tuomas puhuvat kokonaisvaltaisen ihmiskäsityksen puolesta.

”Osa tervettä kasvua on tutustua hengellisyyteen, vaikka itsellä ei olisi mitään erityistä vakaumusta. Yleinen tuntemus yhteiskunnasta ja kaikista uskonnoista on tarpeellista”, Atte sanoo.

”Uskonnon ja hengellisyyden piilottaminen johtaa lopulta tabujen muodostumiseen”, Tuomas täsmentää.

Molempien mielestä seurakuntayhteistyö on paitsi perinteistä, myös edelleen ajanmukaista.

”Kristinusko on vaikuttanut vahvasti Suomeen, suomalaisuuteen ja länsimaiseen kulttuuriperintöön. Tämän takia on hyvä, että partiolaiset tutustuvat seurakuntaan, olkoon se ennestään tuttu tai tuntematon”, Tuomas sanoo.

”Monella paikkakunnalla seurakunnan [taloudellinen] tuki ja yhteistyö ovat elinehtoja lippukunnan pyörimiselle. Yhteistyön muodot ja perinteet ovat pitkät”, Atte toteaa.

M niin kuin monikulttuurisuus ja maallistuminen

Asenteet uskontoa kohtaan ovat nykyaikana muuttuneet. Samalla myös kirkon ja partion yhteistyö kehittyy. Esimerkkinä tästä on partion peruskirjauudistus vuonna 2020. Nykyisessä partiolupauksessa Jumala-sana on korvattu katsomuksella.

”Näen hyvänä, että uusi lupaus laajentaa sitä, ketkä voivat aidosti sitoutua partiolupaukseen. Voidaan ottaa uusia ja eri tavalla partioaatteeseen sitoutuneita ihmisiä mukaan toimintaan”, Atte selittää.

Tuomas kiittelee partioliikettä onnistuneesta navigoinnista perinteiden, monikulttuuristumisen ja maallistumisen ristitulessa:

”Partio on onnistunut välttämään nykyajalle tyypillisen ajattelutavan, jossa uskontoperinteisiin ja uskonnolliseen ajatteluun ei oteta mitään kantaa, vaan se vaietaan kuoliaaksi. Siksi debatti ja keskustelu asian ympärillä on oikeastaan hyvä asia.”

Tuomas ja Atte tunnistavat seurakuntayhteistyöhön liittyvän kritiikin ja ristiriidan. Atte muistuttaa, että lopulta partio, kristityt ja kaikki uskonnot jakavat yhteistä arvopohjaa.

”Taustalla vaikuttavat yleisinhimilliset arvot, kuten toisesta välittäminen ja luonnosta huolehtiminen. Nämä ovat uskontoon katsomattomia ja yleisesti yhteiskunnassa arvostettavia asioita.”

”Niin kauan kun partio haluaa olla seurakuntien yhteistyökumppani, meidän kirkkona kannattaa vahvistaa, helliä ja rakentaa yhteistyötä”, Tuomas toteaa.

Papin sokeripala sopii moneen asuun.

Jokainen ääni lasketaan

Seurakuntavaaleissa valitaan jäsenet seurakuntaneuvostoon. Neuvosto päättää esimerkiksi budjetista ja sitä kautta konkreettisesti seurakunnan varojen käytöstä, kohdentamisesta ja säästämisestä. Päätökset vaikuttavat suoraan lippukuntiin, esimerkiksi kolojen vuokratukien määrään.

Äänestämällä tai asettumalla ehdolle partiolaiset voivat lisäksi edistää nuorten äänen kuulumista ja partiomaisia arvoja, kuten luonnonsuojelua ja oikeudenmukaisuutta, myös kirkossa.

”Äänestysprosentti on valtiollisiin vaaleihin verrattuna matala. Siispä on matemaattisesti selvää, että yksittäinen ääni on vaikutusvaltaisempi”, Tuomas kertoo.

Seurakuntavaaleissa äänestysikäraja on 16 vuotta. Ehdokkaaksi voi asettua täysi-ikäinen seurakunnan jäsen.

Äänestäminen seurakuntavaaleissa on panostus myös kirkon tulevaisuuteen. Osa seurakuntien päättäjistä nimittäin ohjautuu kirkolliskokoukseen, joka tekee kirkon toiminnan, tulevaisuuden ja teologian kannalta suuret päätökset.

Tuomas korostaa, että yritysmaailmasta poiketen kirkon boikotointi ei toimi. Jos haluaa saada aikaan tietynlaista muutosta tai kehitystä kirkossa, kannattaa äänestää samalla tavalla ajattelevaa ehdokasta.

”Jos kaikki eri mieltä olevat äänestävät jaloillaan ja eroavat, päätöksiä jäävät tekemään vain konservatiiviset aktiivit. Kirkossa tarvitaan kriittistä massaa, joka ajaa sisäistä muutosta.”


Infoboxi:
• Seurakuntavaalit järjestetään 20.11.2022
• Ennakkoäänestys 8.–12.11.2022
• www.seurakuntavaalit.fi
• www.partioehdokkaat.fi
• Kaikki ikäkaudet voivat perehtyä vaaleihin ja vaikuttamiseen myös Vaalipöllö-merkin avulla!


TEKSTI: Iris Pajunen

KUVAT: Mikko Eerola, Susanna ”Suski” Mikander, haastateltavien arkistot