Partio on maailman suurin nuorisoliike, mutta aikuisilla on tärkeä rooli toiminnan mahdollistamisessa. Miten aikuiset saadaan mukaan partiotoimintaan – ja myös pysymään mukana?


”Varsinaista [aikuisten] mukaan kaappaamista ei voi ulkoistaa lippukunnan ulkopuolelle. Se on vähän kuin pyytäisi, että hei, menisitkö naimisiin noiden toisten tyyppien kanssa tuolla noin. Ne on hyviä tyyppejä, mutta pärjäile!”

Näin tiivistää Päivi ”Antsa” Anttonen, joka kuvailee olevansa ”kokenut partiokonna toimiston käytäviltä”. Nykyään Antsa tekee pikkukeikkoja tuttujen lippukuntien taustajoukoissa.

”Aikuisen roolia ei voi kuvailla partiossa ihan yhtä yksinkertaisesti kuin vaikka ikäkausissa vartionjohtajan tonttia. Hähmäisesti mumistun partiojargonin seasta on esimerkiksi partiosta kiinnostuneen huoltajan ihan mahdotonta ottaa selvää, mitä häneltä ihan aikuisten oikeasti odotetaan”, Antsa muistuttaa.

Lippukunnassa on lopulta paljon erilaista tehtävää. Määrää suuremmaksi haasteeksi Antsa näkeekin ajoissa kysymisen – mikä voi kiireisen aikuisen kohdalla olla kuukausia aikaisemmin.

”Moni tekisi mielellään jotain pientä, jos tietäisi sen ajoissa. Moni aikuinen on kuitenkin kiinni tai velvollinen ihan erilaisille asioille kuin vain omille menoilleen. Sen vuoksi ajoissa pyytäminen ja erilaisista tapahtumista kertominen kuukausia aiemmin on ihan oikeasti tärkeää.”

Oma ongelmansa voi olla sekin, jos tarjottu pesti ei sovi tai motivoi. Jos tämän jälkeen tarjotaan samaa pestiä tai lopetetaan kysyminen kokonaan, voi helposti tulla ulkopuolinen tai epämotivoitunut olo.

”Useimmiten toimintaan aikuisena mukaan pyydetyt päätyvät tehtäviin, joihin lippukunnassa on ’aina ennenkin otettu aikuisia’ tai sellaisiin tehtäviin, joihin ylipäätään osataan pyytää.”

Apua voi pyytää niin erilaisiin juttuihin kuin vain osaa lippukunnan tarpeita pilkkoa.

”Meistä jokainen on erilainen tyyppi, ja jokaista motivoi eri asiat. Joku on ihan fiiliksissä siitä, jos pääsee opastamaan tulenteossa, ja toinen nauttii siitä, että voi olla avuksi ihan missä vain, kun tehdään porukalla. Jollekin sopii päivä, jollekin yksi ilta.”

Omaksi porukaksi aikuisia ei kannata liialti eristää. Ahkeruus palkitaan siinä, etteivät aikuiset jää taukotupaan uinumaan, vaan saadaan mukaan lippukunnan toimintaan.

”Jos aikuisia ajatellaan lippukunnassa ihan erillisenä joukkona, aikuiset jäävät jatkossakin ihan irrallisiksi ja kauas etäälle. Kysymällä ja juttelemalla selviää kyllä, millaisiin juttuihin kenenkin kohdalla kannattaa tarttua”, Antsa kiteyttää.

”Lisäksi usein ajatellaan, että aikuiset olisivat jotenkin ankeita ja kankeita. Joukossa on myös niitä, jotka nauttivat ihan yhtä huonoista vitseistä ja tykkäävät valvomisesta tai jäynistä.”

Kysyminen kannattaa

Taru Hakanen liittyi partioon aikuisena ja on nyt ollut Kulosaaren Meripartiolaisten jäsen pari vuotta. Tällä hetkellä hän toimii lippukunnassaan sampona ja pestijohtajana.

”Tähän [aikuisten mukana pitämiseen] olisi hyvä pureutua lippukunnassa ajan kanssa. Jos osaisimme listata ja avata pienempiä pestejä, niihin olisi helpompi ottaa aikuisia apukäsiksi. Oikeanlaisten ja sopivan kokoisten pestien löytäminen on myös tosi tärkeää.”

Avoimista tekemisen mahdollisuuksista pitää myös kertoa. Omasta lippukunnastaan Taru nostaa esimerkkinä sen, kun lippukuntaretken kirjeessä kerrottiin, millaisiin tehtäviin voi tulla auttamaan ilman suurempaa sitoutumista.

”Kaikilla retkillä tarvitaan kuitenkin ruokaa, kololla ja kämpällä siivousapua tai sijaisia viikkotoimintaan. Voisiko niihin kysyä niitä tyyppejä, jotka eivät ole muussa kiinni?”

Viikkotoiminnan pestit ovat Tarun mielestä hyviä ”sisäänottopestejä”. Työmäärää voidaan jakaa, kun ryhmällä on useampi johtaja. Näin pestiin yleensä jaksetaan ja ehditään paneutua vähän paremmin. Samalla pääsee tutustumaan partioohjelmaan yhdessä lasten kanssa. Kulosaaren meripartiossa pestijohtaja on yhteydessä kaikkiin jäseneksi liittyviin aikuisiin. Keskustelun aikana jutellaan partion toimintaperiaatteista ja siitä, miksi lippukuntaan on liitytty. Samalla voidaan myös kuulostella, millaiseen pestiin olisi mahdollista tarttua tai mihin kannattaisi kysellä. Taru pitää menetelmää toimivana.

”Itsehän olen juuri sen keskustelun perusteella ensin ryhtynyt sammoksi ja sitten lähtenyt mukaan kärkinelikkoon!”

Toimivana Taru pitää myös lippukuntaan perustettua aikuisvartiota. Se toimii itsenäisesti niin, että joku vartion jäsenistä järjestää vuorollaan toimintaa. Lisäksi uusia aikuisia kannattaa kannustaa osallistumaan piirin aikuisille tarjoamaan ohjelmaan – erityisesti, jos lippukunnan muiden aikuisten määrä on pieni.

Olennaista on, että lippukunnasta löytyy joku, jolta voi kysyä asioita.

”Aikuisille usein riittää se, että he tietävät, kehen olla yhteydessä – ne osaavat aika hyvin etsiä itse tietoa ja kyllä kysyvät sitten, jos jotain tulee.”

Näihinkin pesteihin tarvitaan tekijöitä

  • Roudari vastaa retkille, leireille ja muihin tapahtumiin tarvittavien tavaroiden kuljettamisesta.
  • Hovikuski kutsutaan apuun, kun tapahtumien osallistujat täytyy saada kohteeseen tai sieltä pois.
  • Klapikunkku pitää huolen siitä, että lippukunnan kämpällä tai saunalla on tarpeeksi oikean kokoisia polttopuita.
  • Saunapomo varmistaa, että saunassa on sopivan lämmintä – ja myös lämmintä pesuvettä.
  • Trubaduuri osaa säestää laulun kuin laulun, jotta iltanuotiolla raikuva laulu saa melodian tuekseen.
  • Saattaja toimii tukena partiotaitokilpailuissa.
  • Jokapaikanhöylällä ei ehkä ole nimettyä pestiä, mutta hänet voi kutsua apuun, oli huoli mikä tahansa.

TEKSTI Hanna ”Beagle” Hämäläinen

KUVAT Esko Raikunen, Noora Qvick, Alex Inkiläinen