Millainen on kurssi, jonka päätteeksi osallistuja saa ”nappulat” ja jolle voi osallistua jokainen kaksi vuotta pestissä toiminut yli 22-vuotias partiojohtaja? Kurssilla kouluttajana toimiva Laura Grönlund sekä kurssin käyneet Aku Haapanen ja Jussi Tiihonen vastaavat kysymyksiin.

Kolmiapila-Gilwell-kurssi eli partio- johtajajatkokurssi käydään partio- johtajaperuskurssin jälkeen, ja se on eräs partion vanhimmista kursseista. Kuka tahansa 22 vuotta täyttänyt partiojohtaja voi lähteä kurssille hakemaan uusia ideoita partiojohtamiseensa. Kurssin tavoitteena on perehdyttää osallistujia partiotoiminnan tavoitteisiin ja menetelmiin sekä kehittää osallistujien omaa partiojohtajuutta ja suomalaista partiotoimintaa.

Kolmiapila-Gilwell eli Ko-Gi kestää noin vuoden ja sisältää paljon opetusta: 63 lähiopetustuntia ja oman kehittämistehtävän. Laajan koulutuksen järjestää valtakunnallisesti Suomen Partiolaiset. Kurssin kehittämistä ohjaa WOSM eli Partioliikkeen Maailmanjärjestö.

Kurssin hinta voi nousta hieman kurssimuodosta riippuen korkeaksi: yli 400 euroon. Kurssimaksuun on kuitenkin mahdollista hakea avustusta useilta tahoilta, kuten piiristä, lippukunnasta, kotikunnasta tai oman lippukunnan taustayhteisöstä.

Yllättävää oli kurssin henkilökohtaisuus

Jussi Tiihonen, Vuoren Valppaiden pestijohtaja, kävi Ko-Gi-kurssin kaksi vuotta sitten. Kurssille hän lähti osin kavereiden suosituksesta, osin velvollisuudentunnosta.

“Läheiset partioystäväni suosittelivat minulle kurssia. Lähdin kurssille osittain velvollisuudentunnosta, että kyllähän tämäkin kurssi on omalla partiopolulla käytävä”, Jussi kertoo.

Jussi Tiihonen

Jussin yllätti kurssisisältöjen henkilökohtaisuus:

“Ko-Gilla käytiin paljon läpi itsensä johtamisen teemoja. Toisiin kurssilaisiin tutustuttaessa mentiin heti syvään päätyyn. Siinä oppi, että kun uskaltautuu kertomaan omia henkilökohtaisia kokemuksiaan, voi saada moninkertaisesti takaisin.”

Pientä kritiikkiä Jussi antaa kurssin leirijaksolle.

“Muuten erinomaisella kurssilla yllätti, kuinka vähän kurssilaisena oikeastaan tiesi siitä, mitä päivän tai viikon aikana tapahtuu ja missä vaiheissa. Olen tottunut olemaan retkenjohtajana, ja siten minulle on yleensä selvää, milloin mitäkin tapahtuu. Toisaalta opin tästä, että retkillä on hyvä laittaa suunnitelmat myös osallistujien nähtäväksi.”

Jussi kannustaa kaikkia partiolaisia käy- mään Ko-Gin, kun siihen on mahdollisuus. Mikään kiire kurssille PJ-peruskurssin jälkeen ei kuitenkaan hänen mukaansa ole.

“Meidän kurssillamme ikähaarukka oli laaja, ja uskon jokaisen saaneen itselleen riittämiin kotiin kannettavaa.”

Jussi myös vinkkaa, että kalliin kurssimaksun maksamiseen voi hakea tukea:

“Ko-Gi on normaalia partiokurssia kalliimpi, mutta rahallista tukea voi kysyä Suomen Partiolaisilta, omalta piiriltä sekä lippukunnasta. Tämä kurssi on kuitenkin joka sentin väärti.”

Uutta intoa ja lämpimiä muistoja

Ilvesveikkojen lippukunnanjohtaja Aku Haapasta Ko-Gin suorittaminen ja sen jälkeen saatavat merkit olivat kiinnostaneet pienestä pitäen.

“Ihmettelin nuorempana kummallista vaaleanpunaista huivia, nahkanyörissä roikkuvia puisia nappuloita ja hienoja lintumerkkejä kurssin käyneiden partiopaitojen hihoissa. Uteliaisuus pakotti ottamaan selvää”, Aku kertoo.

Lisäksi Aku haki kurssilta uutta intoa partioon.

“Jos partio ei maistunut ennen kurssia ihan puulta, niin melkein. Partioliikkeen syvään päätyyn sukeltaminen auttoi varmasti palauttamaan haahuilevan motivaation”, Aku pohtii.

Tärkeintä kurssilla ei Akun mukaan ollut oppia olemaan pelkästään johtaja, vaan myös johdettava:

Aku Haapanen

“Iso osa oppimastani kiteytyy kurssinjohtajani Minna Karhusen sanoihin ’Partio ei kasvata pelkästään hyviä johtajia, vaan myös erinomaisia johdettavia’. Oivalsin, että päivän hyvässä työssä ja muille avuksi olemisessa on kyse nimenomaan oma-aloitteisuudesta ja kyvystä kuunnella muita.”

Kritiikkiä saa kurssin maine, joka voi jollekulle muodostua jopa Ko-Gille osallistumisen esteeksi.

“Minusta Ko-Gilla on huono maine jonain partioliikkeen korkeakouluna. Onneksi tätä puretaan koko ajan, mutta ’legenda’ kurssin ympärillä voi silti olla este osallistumiselle”, Aku kertoo.

Kaikkia kurssin suorittamista pohtivia Aku kannustaa osallistumaan.

“Suosittelen Ko-Gille menemistä todella lämpimästi. Etenkin leiriosuus on eräs elämäni parhaista muistoista. Uskon myös, että tämän tunteen jakaa moni muu kurssin käynyt”, Aku vinkkaa.

Erinomainen reittivalinta partiopolulle

Suomen Partiolaisten Ko-Gi-ryhmän jäsenellä Laura Grönlundilla on kokemusta kurssista sekä osallistujan että kurssijohtajan näkökulmasta. Hän kävi kurssin heti, kun se iän puolesta oli mahdollista. Suoraan pesteissä hyödynnettäviä asioita Laura oppi kurssilla melko vähän.

“Havaitsin kurssilla, miten erilaisilla tavoilla lippukunnissa ja piireissä ympäri Suomen tehdään partiokasvatusta. Se on ollut monen kurssin jälkeen tuleen pestin kannalta hyvä huomio”, Laura kertoo.

Lauran mukaan kurssi tarjosi mahdollisuuden reflektoida omaa partioharrastustaan ja johtajuuttaan. Pohdinta antoi hänelle uutta intoa partioon aikana, jolloin hän myös mietti partion lopettamista.

Laura Grönlund

Partiota voi Lauran mukaan pohtia muiden kurssilaisten kanssa. Palautteissa pidetyksi asiaksi nousee monesti kurssilla saatava henkilökohtainen ohjaus ja oma vartio, jonka kanssa voi keskustella ja jakaa kokemuksia.

“Henkilökohtaisen luotsaukseen liittyvät myös kurssin suurimmat laatuhaasteet. Sopivien luotsiparien ja ohjaajien löytyminen kaikille on välillä vaikeaa, sillä pääasiassa kurssilla työskennellään ennestään tuntemattomien kanssa”, Laura kertoo.

Laura kannustaa Ko-Gia pohtivaa partiolaista osallistumaan kurssille:

“Jos itsensä kehittäminen kiinnostaa, mukaan vain. Koska kurssiin kuuluu toimintaosa, olisi hyvä, jos ennen kurssia toimisi jossain pestissä, mutta se ei ole pakollista. Partio ja partiojohtajuus ovat matka, ja sille matkalle Ko-Gi on oiva reittivalinta.”


Teksti: Ville Väisänen

Kuvat: Emma Lahtinen, Laura Grönlund, haastateltavien arkistot