Kun aloittaa partioharrastuksen, eteen tulee valtavasti uutta opittavaa. Jo ennen kuin uusi partiolainen on ensimmäistäkään kertaa päässyt sisaruspiiriin, hän on törmännyt monenlaiseen partiosanastoon. Mutta miten partiossa käytettävät ikäkausien nimitykset ovat syntyneet? Kuinka luontomme tunnetuimmat petoeläimet liittyvät asiaan? 

Partion rantautuessa Suomeen viime vuosisadan alkupuolella ikäkausien nimet eivät olleet samalla tavalla itsestään selviä kuin miltä ne nykyisin saattavat tuntua. Ehkä eniten muutoksia on ollut nuorimmista partiolaisista eli nykyisistä sudenpennuista aikojen saatossa käytetyissä nimissä.  

Aluksi pienimpiä poikapartiolaisia kutsuttiin sudenpennuiksi, mutta nimestä luovuttiin 1940-luvun alussa, sillä sitä pidettiin liian eksoottisena. Uudeksi nimeksi tuli kolkkapojat, joka on vanha oravien metsästykseen liittyvä sana. Kolkka eli vasama oli nuijamainen tylppä nuoli, jonka avulla oravia voitiin ampua rei’ittämättä kallisarvoista nahkaa. Kun eläin oli ammuttu, kolkkapoika haki eläimen ja käytetyn vasaman. Kolkat kantoivat paidoissaan nuolimerkkiä, joka kuvasi viritettyä jousta kolkkanuolineen. Kolkkapartiolaisten kerrotaan myös hätyyttäneen oravia jonkinlaisilla nuijilla. 

Myös nuorimpien partiotyttöjen nimi on vaihtunut useammin kuin kerran. Poikien tapaan tyttöpartiolaiset aloittivat toimintansa Suomessa sudenpentuina. Tyttösudenpentujen nimeksi ehdotettiin kansainvälisesti “ruusunnuppuja”, mutta tämä nimi hylättiin partiolaisten vastustuksen takia. Ikäkauden nimeksi otettiin tontut, ja johtajia alettiin kutsua pöllöiksi.  

Suomen partiopoika- ja partiotyttöjärjestöt yhdistyivät Suomen Partiolaisiksi vuonna 1972. Samalla sekä kolkkapojat että tontut nimettiin jälleen sudenpennuiksi. Vanhat nimet eivät kuitenkaan kadonneet täysin, vaan tontut ja kolkat elävät yhä joidenkin partiolaisten kielessä.  

Luonnonläheistä symboliikkaa 

Osa partiossa käytettävistä symboleista on ikivanhoja. Muun muassa heraldista liljakuviota – fleur de lis’tä – on käytetty vaakunoissa jo 400-luvulla. Alun perin se on esittänyt kurjenmiekkakasvin kukintoa. Partiossa lilja symboloi ulkoilmaelämää ja vapaata luontoa.  

Uudempi keksintö ovat ikäkausien symbolieläimet, jotka kuvaavat kunkin ikäkauden jäseniä.  Sudenpennuilla jo nimi antaa vihjeen kauden eläimestä, joka on iloinen ja energinen suden pentu. Seikkailijoiden eläin sen sijaan on ovela ja aktiivinen kettu, tarpojien metsien ”kovis” ahma, samoajien itsekseen pärjäävä ilves ja vaeltajien metsien vahva kuningas karhu. Jopa ikäkausien värit on tietoisesti mietitty kuvaamaan kyseisen kauden partiolaisen tyypillistä luonnetta.  

Näiden kaikkien vanhojen nimien ja symboleiden lisäksi lippukunnilla on käytössä omia partiosanoja ja -symboleita. Esimerkiksi Metsänkävijälippukuntien symboli on karhu. Uusia partiosymboleita ja -sanoja myös syntyy jatkuvasti. Lisää tietoa aiheesta löytää internetistä muun muassa PartioWikistä ja lippukuntien sivuilta.  


Teksti: Ville Väisänen 
Kuvitus: Lila Puntila