”Jokaisen johtajan jaksaminen ja motivaatio täytyy hyväksyä.”


Tänä syksynä en johda ryhmää. Päätin sen jo viime talvena, sillä tiesin tämän vuoden olevan kiireinen ylioppilaskirjoitusten takia. Oikeastaan en olisi halunnut johtaa sudenpentulaumaa viime vuonnakaan, enkä pystynytkään. Jo viime lokakuussa jouduin jäämään akelan pestistä tauolle talveksi, kun en halunnut uhrata kirjoituksissa menestymistä loppuunpalamiselle.

Haastavan koronavuoden jälkeen johtajiston resurssit voivat olla hyvin vähäiset, mutta uuden kauden pesteihin pitäisi löytää tekijöitä. Seuraavakin vuosi näyttää pandemian kannalta vielä epävarmalta, ja se voi nostaa kynnystä uuden pestin ottamiseen. Tässä kohtaa vuotta onkin suuri riski langeta jo etukäteen uupumuksen sudenkuoppaan, varsinkin, jos johtajistossa on rajallisesti aktiivijohtajia. Pestistä kieltäytyminen ei vain ole aina niin yksinkertaista kuin sen pitäisi olla.

Omassa lippukunnassani huomaan, että samalle joukolle johtajia kertyy pidempi lista pestejä, enemmän vastuuta. Itse olen myös tällainen “no kai minä sitten, jos kukaan muu ei” -tyyppi. Pitääkö aina olla valmiina ja tarttua toimeen, uupumuksenkin uhalla? Lippukunta ei kuitenkaan ole kone, jonka suorituskyky ja teho ovat vakio.

Monilla lippukunnilla on vakiintuneita toimintatapoja esimerkiksi tapahtumien järjestämiseen sekä uusien jäsenten hankkimiseen. Näihin perinteisiin koskeminen voi tuntua vaikealta, mutta välillä se voi olla tarpeen. Jos jokavuotiselle lippukunnan pt-kisalle ei millään meinaa löytyä johtajaa, ei ole kenenkään velvollisuus vastentahtoisesti uhrautua ja ottaa pestiä vastaan. Kisa jää järjestämättä, mutta se ei ole epäonnistuminen. Yksittäisten juttujen puuttuminen ei kaada maailmaa, eikä lippukuntaa.

Jokaisen johtajan jaksaminen ja motivaatio täytyy hyväksyä. Vaikka yksi jaksaisikin tasapainotella viiden pestin kanssa, toinen ei välttämättä pysty siihen. Innostus pysyy yllä, jos ei tarvitse tehdä liikaa. Siksi toiminnan tavoitteet tulee asettaa johtajiston resurssien tasolle, sillä johtajisto on lippukunnan toiminnan lähde.

Kirjoittaja on teini, joka tasapainoilee viiden lippukuntapestin, lukion ja ilmastoaktivismin välillä.


TEKSTI: Rebekka ”Raksu” Kanerva
KUVA: Filip Eller