Jaana Hertsbergia, Milka Hännistä ja Maria “Maikki” Pekosta yhdistää kolme asiaa: naiseus, johtajuus ja partiolaisuus. Vaikka sukupuolten epätasa-arvo johtotehtävissä on paljon puhuttu ongelma, suomalaisen partion historiassa naiset ovat johtaneet aina – ja se on niin luonnollista, ettei sitä tule edes ajatelleeksi.

 

Kuvassa vasemmalta oikealle: Milka Hänninen, Maria “Maikki” Pekonen ja Jaana Hertsberg


Vääksyn Partiotyttöjen kolo sijaitsi Jaana
Hertsbergin lapsuudenkodin vinttikerroksessa. Paikka oli niin kiehtova, että iltapäivisin sitä hiippailtiin ihmettelemään salaa. Viisivuotiaana Jaana ilmoitti äidilleen haluavansa itsekin partioon. 

Nykyään Jaana on K-kauppiasliiton toimitusjohtaja. Partiotoiminta on jäänyt jo yli kolmekymmentä vuotta sitten, mutta sen vaikutukset näkyvät yhä.  

“Partiollakin on ollut todella iso merkitys siihen, että tätä työtä tänä päivänä teen”, Hertsberg pohtii. 

Myös Milka Hänninen Oulunkylän Käskynhaltijoista on kartuttanut johtamiskokemustaan sekä partiossa että työelämässä. Partiossa hänellä on paljon kokemusta projektijohtamisesta esimerkiksi Kliffan 2018 ja Johtajatulien 2019 ohjelmajohtajana sekä Väiskin 2020 osallistujajohtajana. Partion ulkopuolella hän työskentelee Elisalla liiketoiminnan kehittämisen johtotehtävissä. 

Kahdeksantoistavuotiaan Maria “Maikki” Pekosen matka johtajana on vasta alussa. Hän aloittaa vuonna 2020 Otavaeltajien lippukunnanjohtajana toimittuaan viitisen vuotta erilaisissa pesteissä lippukunnassaan, esimerkiksi lukuisten tapahtumien johtajana. 

Parempaa maailma rakennetaan toimeen tarttumalla 

“Kuka tahansa pystyy johtamaan, jos vain haluaa ja on valmis kantamaan vastuuta. Minkä tahansa ikäinen, mies tai nainen, mistä tahansa taustasta”, Milka tiivistää tärkeimmän partiosta oppimansa mentaliteetin.

Ajatus siitä, että jokaisen kuuluu johtaa vuorollaan – myös niiden, jotka eivät ole kaikista kokeneimpia – on vienyt eteenpäin työelämässäkin. 

Lisäksi Milka pitää merkittävänä partion opettamaa asennetta tarttua toimeen ja hoitaa yhteisiä asioita. Samoin ajattelevat myös Maikki ja Jaana.

“Partio on opettanut ottamaan vastuuta jo nuorena”, Maikki sanoo.  

Lippukunnanjohtajana hän pyrkii jatkamaan Otavaeltajien aktiivista ja elinvoimaista toimintaa sekä tukemaan muiden lippukuntalaistensa kehitystä johtajina.

Vääksyn Partiotytöt taas oli maalaislippukunta, jonka lippukunnanjohtaja hoiti toiminnalle ainoastaan raamit. Käytännön asioita pyörittivät Jaana ja hänen parhaat partioystävänsä. Jos halusi, että lippukunta järjesti leirin, se oli suunniteltava itse. Myös myöhemmin työelämässä Jaana on päätynyt johtamistehtäviin, kun on “ottanut homman kaikkien puolesta”. 

“Haluan aina rohkaista vastuunottamiseen. Pitää uskaltaa ottaa riskejä”, hän neuvoo kaikkia johtamisesta kiinnostuneita. 

Milka taas kehottaa tunnistamaan itselle tärkeitä asioita ja pyrkimään ympäristön epäkohtien muuttamiseen.

“Toivon mukaan sillä tavalla saadaan rakennettua pala palalta parempaa maailmaa”, hän pohtii. 

Liian suuret saappaat 

Ryhmänjohtajan pesti on monen partiolaisen ensimmäinen johtamistehtävä – niin myös Jaanan, Milkan ja Maikin. Partiomenetelmän nousujohteisuus varmistaa sen, että vastuun määrä kasvaa tasaisesti. Kokoa liian suuriin saappaisiin astuminen on tuttua myös haastateltaville. Lippukunnanjohtajan pesti on Maikin suurin vastuutehtävä tähän mennessä. Se jännittää hieman. 

Myös Jaana muistaa jännittävän hetken johtajataipaleensa alusta: ensimmäisellä retkellä oman vartion kanssa alkoi hirvittää. 

“En ollut ajatellut etukäteen, että meitä on vain kaksi isompaa ja että olemme vastuussa pienemmistä”, hän nauraa. 

Milka nauttii itsensä haastamisesta, ja myös siihen partio on tarjonnut mahdollisuuksia. 

“Partiossa ei tarvitse olla niin valmis kuin työelämässä. On tilaa mennä kokeilemaan isompia hommia”, hän sanoo. 

Partioprojektit ja työura ovat myös tukeneet toisiaan. Merkittävänä Milka pitää ensimmäistä piiriprojektiaan, Kohtaamisen 2014 stadionosuuden koordinointia. Se oli “kokonaisvaltainen haaste”, jossa työssä opitut taidot auttoivat. Työelämässä näytöt eivät kuitenkaan olisi vielä riittäneet yhtä suureen projektiin. 

Tukea on aina tarjolla 

Suurten vastuiden ottamista helpottaa partion tarjoama yhteisöllisyys. Maikki luottaa alkavassa pestissään lippukunnan tukeen. Hän neuvoo johtamisesta kiinnostuneita tarttumaan rohkeasti uusiin haasteisiin. Vaikka se aluksi tuntuisi hankalalta, tukea löytyy kyllä. 

Partion yhteisöllisyys on jäänyt vahvasti mieleen myös Jaanalle. Partiotaitokilpailuissa toisen ajatukset ymmärsi yhdestä katseesta ja työnjako syntyi luonnostaan. Lippukuntaa johdettiin yhdessä, eikä muodollisille titteleille ollut tarvetta. 

“Tänä päivänä puhutaan tiimityöskentelystä. Sitä jos mitä oppi partiossa”, Jaana sanoo. 

Hän korostaa, että johtaminen on parhaimmillaan yhdessä tekemistä. Hänen mukaansa partiota tehdään juuri niin: modernien johtamisoppien mukaisesti. 

Milka pitää erityisesti Kohtaamisen kohdalla tärkeänä sitä, että häntä pyydettiin pestiin. On helpompaa vastata myöntävästi pyyntöön kuin hakeutua tehtävään itse. Myöhemmin hän päätyi samalla tavalla myös Kliffan ja Johtajatulien pesteihin. 

Itsensä kehittäminen jatkuu 

Jaana ja Milka eivät pidä partiosta ansioluetteloon saatuja merkintöjä kovinkaan tärkeinä. Sen sijaan merkityksellisiä ovat syvälle mieleen iskostuneet ajatusmaailmat ja periaatteet, jotka ovat niin perustavanlaatuisia, ettei niitä arjessa edes tule huomanneeksi. 

Maikki ei vielä ole päässyt soveltamaan partiossa oppimiaan johtamistaitoja muualla mutta uskoo, että niistä tulee olemaan hyötyä tulevaisuudessa. 

Milka kokee, että itsensä kehittäminen ihmisenä on mielenkiintoinen ja loputon tie. Hän unelmoi siitä, että “uteliaisuus ja intohimo oppimista kohtaan säilyisivät”. Tulevaisuudessa hän aikoo keskittyä erityisesti alhaisen kiusaantumiskynnyksensä työstämiseen, ihmisten kohtaamiseen ja ajan löytämiseen itsereflektiolle. Jaana kiteyttää: 

“Johtajana ei ole koskaan valmis.”


Kuka on johtajaidolisi partiossa?

Jaana: Merja ‘Markka’ Kulonen, kahden pienen lapsen äiti, joka tuli lippukuntamme toimintaan mukaan ollessani noin viisitoistavuotias. Markka vei meidät kymmenen yön Lapin-vaellukselle, jota varten myös valmistauduttiin huolella. Hän toi lippukunnan toimintaan kokonaan uuden tason ja opetti meille paljon käytännön asioita. Sellaista osaamista ei meillä maalla ollut ollut aiemmin. Kolmen lapsen äitinä osaan arvostaa, että perheellinen ihminen halusi tulla mukaan toimintaan aikuisella iällä. ”

 

 

 

 

Milka: Anna Munsterhjelm, joka on toiminut esimiehenäni myös työelämässä. Hän on poikkeuksellisen nuorena järjestöjohtajana onnistunut murtamaan partion lasikattoja ja tuomaan voimakkaasti uudenlaista ajattelua. Ennen kaikkea ihailen sitä, että Anna on todella vahva viestinnällisesti. Annalla on kykyä ajatella innovatiivisesti ja kirkastaa ajatuksensa myös muille ymmärrettäväksi. Hän laittaa itsensä likoon koko persoonana, sekä tunne että järki mukana. Anna on syvällä siinä, miten partiolla voidaan muuttaa maailmaa.”

 

 

 

 

Maikki: “Minulla ei ole yhtä tiettyä johtajaidolia. Olen ottanut mallia omaan johtamiseeni monilta ihmisiltä lippukunnassamme. Arvostan myös monien partiokavereideni johtamistaitoja, kuten heidän rentoa ja luontevaa toimintaansa kaikenikäisten ihmisten kanssa sekä heidän taitoaan kuunnella muita ja tarkastella asioita monen eri ihmisen kannalta.”

 

 

 

 

 


Suomen Partiolaisten vuoden 2020 ohjelmapainotus on “Minäkin johdan”. Painotus keskittyy jokaisen omien johtamistaitojen tunnistamiseen ja kehittämiseen.

 

Kuvat: Hanna “Beagle” Hämäläinen