Muotisuunnittelija, yrittäjä, seikkailija ja pitkän linjan partiolainen. Paola Suhonen, 47, tekee mitä rakastaa, eikä erottele työtä ja vapaa-aikaa.


Ivana Helsinki Housen valtavista lasi-ikkunoista avautuu näkymä talviseen Marjaniemeen. Talo on juuri sellainen kuin suomalaisen taide-, muoti- ja kulttuurikonsernin päämajan olettaisikin olevan: avara, tyylikäs ja harkitulla tavalla kotoisa. Eteisen seinällä on taulu pinkeistä pitsialkkareista ja toimistossa discopallo. Nuoret assistentit tassuttelevat aulassa villasukissa ja löysissä farkuissa.

Paola Suhonen vastaa puhelimeen auton ratista. Hän on juuttunut ruuhkaan, minkä vuoksi aloitamme haastattelun puhelimitse. Assistentti tuo kauramaitoa ja tarjoilee kahvia sinisistä mukeista.

Paola esittelee itsensä taiteilija-yrittäjäksi. Hän näkee taiteilijuuden olevan työnimikkeen sijaan elämäntapa. Paolalle elämä on kokonaisuus, jossa ei erotella työtä ja vapaa-aikaa.

”Ihmisenä minua määrittävät seikkailu, unelmointi ja unelmien toteuttaminen”, hän lisää.

Paola on yrittäjäperheestä, ja yrittäjyys on aina tuntunut itsestäänselvältä tavalta tehdä työtä. Kiinnostus vaatteisiin, streetwear-muotiin ja designiin virisi, kun hän suunnitteli vaatteita pienelle lumilautailuyritykselleen.


”Minua ovat aina kiinnostaneet visuaaliset ja luovat asiat. Olen pienestä pitäen ollut ideoija, järjestäjä ja käsillä tekijä. Minulla on ollut halu saada asioita aikaiseksi ja nimenomaan ideoida itse kaikenlaista”, Paola kuvailee.

”Uskon näiden asioiden pohjustaneen uravalintaani ja luovalle alalle kouluttautumista.”

”Teen työkseni asiaa, joka on myös suurin intohimoni”

Paola on onnistunut yhdistämään työhönsä sekä arvonsa että harrastuksensa. Eniten työssä viehättää elämäntavan kokonaisvaltaisuus. Hän kuvailee suunnittelijan työn olevan kuin suodatin, jonka läpi kaikki eletty, koettu ja nähty kulkeutuu.

”Inspiraationi tulee puhtaasti omista kokemuksistani, lapsuudestani ja merkittävistä tapahtumista. En ole koskaan inspiroinut muodista itsestään, vaan haen inspiraation muotiin aivan muilta aihealueilta”, Paola summaa.

  • ”Ihmisenä minua määrittävät seikkailu, unelmointi ja unelmien toteuttaminen.”

  • – Paola Suhonen

Yrittäjänä Paola on ikään kuin aina töissä, ja arki koostuukin pitkälti työn ympärillä pyörivistä asioista. Hänelle yrittäjyys tarkoittaa vastuun kantamista, ongelmien ratkaisemista ja loputonta seikkailua – ja välillä myös sähköposteihin vastaamista ja rutiineja.

”Olen kuitenkin onnekkaassa asemassa, sillä teen työkseni asiaa, joka on myös suurin intohimoni, ja pystyn käyttämään työtä itseni toteuttamisen välineenä. Kohdallani ihan oikeasti pätee klassinen kuvaus siitä, että yksikään päivä ei ole samanlainen.”

Tiivis perheyhteisö auttaa jaksamaan yrittäjyyden stressiä.

”Se helpottaa, että on läheisiä ihmisiä, joiden kanssa jakaa asioita. He ovat voimavarani ja tukiverkostoni. Terapioin itseäni raivoamalla maailmalle, ja äiti kuuntelee.”

Paola myöntää pitävänsä vähän lomia, mutta kuvailee road trippien eli automatkojen olevan hänelle henkireikiä. Yhdessä vaiheessa hän kävi ahkerasti vaeltamassa ja hiihtämässä Lapissa.

”On totaalista irtiottoa, kun kännykätkään eivät toimi. Mieli pääsee täysin vapaaksi kaikesta.”

Teinivuodet täynnä partiota

Paola kokee yrittäjyyden olevan myös partiotaustan luonnollinenjatkumo. Hän oli erittäin aktiivisesti mukana Helsingin Eräkaverien toiminnassa. Paola kuvailee viettäneensä teinivuosinaan enemmän aikaa teltassa Nuuksiossa kuin kotonaan. Viikonloput täyttyivät partiotapahtumilla, kuten leikki- ja eräkursseilla, sekä partiotaitokilpailulla, joita Paola järjesti itsekin.

”Olin todella aktiivinen 18-vuotiaaksi saakka. Tietty aika teinivuosistani oli pelkkää partiota.”

”Olen pienestä pitäen ollut ideoija, järjestäjä ja käsillä tekijä. Minulla on ollut halu saada asioita aikaiseksi ja nimenomaan ideoida itse kaikenlaista.” Kuvassa Paola on Marjaniemessä lähdössä retkelle Tarpoilaan.

Partiolaisen noheva asenne näkyy Paolassa edelleen. Kun kesken haastattelun iskee koko Itä-Helsingin laajuinen sähkökatko, hän selvittelee sen seurauksia kylmän rauhallisesti.

Esimerkkinä partion vaikutuksesta työhönsä Paola nostaa esiin järjestämänsä Superwood-festivaalin. Tapahtuma sai alkunsa nimenomaan partion ja taidemaailman yhdistämisestä. Näin syntyivät seikkailufestarit, joilla on bändejä, taidetta ja kulttuuria.

Partiotaitobravuureikseen Paola kertoo epämukavuuden sietämisen ja teltan nopean pystyttämisen. Kun kysymme pieleen menneistä partiomuistoista, hän pohtii pitkään.

”Oli yhdet partiotaitokilpailut, joissa oli 30 astetta pakkasta. Monot jäätyivät, makuupussi kastui ja nukuttiin laavussa. Toisaalta en kuvailisi tätä kokemusta farssiksi – se oli vain seikkailua ja kilvoittelua itsensä kanssa”, Paola kertoo hymyillen.

Partiolaisissa hän arvostaa erityisesti vastuunkantamisen opettelua, asioiden tekemistä, reippautta ja organisointia.

”Olen aina sanonut, että partio on maailman paras harrastus, jonka pitäisi olla pakollista kaikille. Partio kehittää sellaisia perustaitoja, joita ei oikeasti saa mistään muualta.”

Vaikka Paola ei enää ole aktiivisesti mukana partiotoiminnassa, tekee hän toisinaan partiolaisten kanssa yhteistyötä. Esimerkiksi vuoden 2016 finnjamboree Roihun leirituotteet olivat Ivana Helsingin suunnittelemia.

”Vahvan partiotaustani takia partiolaiset tuntuvat hyvin luonnolliselta yhteistyökumppanilta ja yhteisöltä, sillä tunnen systeemin ja termistön. Olin vuosi sitten Johtajatulilla puhumassa ja siellä tuntui heti siltä, kun olisin tullut kotiin.”


Ystäväkirja

Pyysimme Paolaa jatkamaan tai täydentämään seuraavia virkkeitä.

Mitä maailma tarvitsee?

”Enemmän ihmislajin ulkopuolelle katsomista. Ihminen on vain yksi pieni laji tässä maailmankaikkeudessa. Toki ihmisoikeuksien tulee olla kunnossa, mutta monesti unohdamme luonnon, maapallon ja eläimet ja keskitymme vain ihmisten asioihin.”

Mistä haaveilet juuri nyt?

”Siitä, että pääsen pitkästä aikaa hiihtolomalle ja sulkemaan läppärin hetkeksi.”

Mitä haluaisit sanoa 15-vuotiaalle itsellesi?

”Että aikaa on, mutta ei loputtomasti. Asioihin pystyy ja pitää tarttua. Minulle aika on aina ollut vihollinen ja ystävä. Toisaalta ajan rajallisuus on minulle pakote asioihin tarttumiseen ja aikaansaamiseen. Toisaalta kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla tai heti, sillä aikaa on. Ei se mene niin, että yhtäkkiä vain huomaa olevansa kolme- tai nelikymppinen.”

Mikä on ilahduttanut tänään tai eilen?

”Ilahdun joka aamu, kun koirani Mauri kuorsaa koivet ojossa. Se on loputon ilon aiheeni. Kun sen näkee, ei voi olla huonolla tuulella.”

Mikä on salainen taitosi?

”Olen lumilautailun suomenmestari. Harrastin lumilautailua nuoruudessa- ni aktiivisesti suunnilleen seitsemän vuotta.”

Täydellisellä metsäretkellä on… ”kylmä ja sataa vettä. Olen aina jollain oudolla tavalla tykännyt epämukavuudesta.”

Paras iltaohjelma on… ”Yhteislaulu iltanuotiolla, hiljentyminen ja tulen tuijottelu. Musapuoleni juurtuu partioaikoihin. Opettelin silloin soittamaan kitaraa säestääkseni OEK:n lauluja. Kun kirjoitan itse lauluja, ohjenuorani on, että parhaan laulun voi soittaa pelkällä kitaralla leirinuotiolla. Silloin kyseessä on kunnollinen sävellys ja kappale, ei pelkkä äänimaailma.”

Nuotioherkuista suosikkini on… ”letut.”

Riippumatto vai teltta? ”Olen niin vanhanaikainen, että ehdottomasti teltta. Nukutaanko partiossa nykyään riippumatoissa?“


TEKSTI: Hanna ”Beagle” Hämäläinen, Iris Pajunen

KUVAT: Hanna ”Beagle” Hämäläinen, Haastateltavan arkisto