Heppu 5/2018 – kolumni
Teksti: Pipsa Partiojohtaja 

Miltä partio näyttää ulospäin? Elämyksiä valtavilla leireillä, yhteistyötä vaikuttavien kumppaneiden kanssa ja spektaakkelimaista hauskanpitoa. Toisaalta metsässä samoamista, uusavuttomuuden kitkentää ja joillekin aina ja ikuisesti vain sitä solmujen solmimista. 

Partio näkyy ja kuuluu eri medioissa: niin pääkirjoituksissa kuin Youtube-kanavilla, ja kuva solmuja nypräävistä tupuhupulupuista on varmasti muuttunut. Partiossa on viime vuosina toteutettu hienoja ja laajoja yhteistyökampanjoita. Huikeat some-kuvat ovat vallanneet Instagram-feedini upeine maisemineen ja iloisine ihmisineen.  

Vaikka kampanjat tuovat partiolle näkyvyyttä ja ne mahdollistavat sen, että partio pystyy vaikuttamaan yhteiskuntaan, ne näyttävät minusta suurilta ja vaativilta. Sellaisilta, joita tehdään jossakin ylempänä, kaukana kotilippukunnasta.  

Lippukunta on toinen kotini. Turvallinen porukka, jossa suurimmalla osalla on pitkä partiotausta. Välillä lippukunnassa hommat kuitenkin kasautuvat, koska uusia tekijöitä ei löydy. Sudenpenturyhmään on jo 20 lapsen jono, ja jonottavien vanhempia ei ehkä osata tuupata kohti omaa partiouraa ryhmän vetäjänä.  

Sen lisäksi, että uusia tekijöitä pitää osata haalia aktiivisesti, heihin pitää ottaa yhteyttä mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Uusia ryhmiä ei perusteta, jos lippukunnassa ei ole johtajia. Johtajapula ei ratkea sillä, että Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa partiota kehutaan edistykselliseksi, vaikka se tuokin positiivista näkyvyyttä partiolle.  

Somekampanjoissa ei ole mieltä, jos innostunut ei-vielä-partiolainen ei saa vastausta lippukunnalta tai jos potentiaalinen uusi jäsen ei koskaan kuule, että viiden minuutin päässä hänen kodistaan kokoontuu uusia elämyksiä tarjoava partiolippukunta. 

Jokainen lippukunta on ainutlaatuinen. Omaa aluetta ja sen toimijoita kannattaa hyödyntää, kun lippukunta suunnittelee jäsenhankintaa tai muita näkyvyyskampanjoita. Voimat voi yhdistää naapurilippukunnan tai muun paikallisen yhteistyökumppanin kanssa, jos lippukunnan omat resurssit eivät riitä erilaisiin tapahtumiin. 

Partiota tehdään lippukunnissa, ja lopulta partion perustoiminta on parasta markkinointia.  

Pipsa on aktiivinen partiojohtaja, jonka mieltä on viime aikoina lämmittänyt erityisesti se, kun hän näki viikko Bonfire-tapahtuman jälkeen Partioasemalla ei-vielä-partiolaisen, jonka kanssa oli jutellut tapahtumassa. Ehkä poika oli menossa tutustumaan ihka ensimmäiseen partiopestiinsä?