Julia Thurén on mediasisällön moniosaaja ja tietokirjailija. Nuorena Julia viihtyi kovasti partiossa, kunnes elämä vei mennessään.


”Toimittaja, somevaikuttaja, tietokirjailija ja on–off-partiolainen.” Näin alun perin Turusta kotoisin oleva Julia Thurén kuvailee itseään. Lisäksi Julia viihtyy metsässä ja on kolmen lapsen äiti. Erityisesti talous, kuluttaminen ja ekologisuus kiinnostavat häntä.

Julia tunnetaan sosiaalisessa mediassa käyttäjänimellä Juliaihminen. Tällä hetkellä hän tekee aktiivisesti sisältöä esimerkiksi Instagramiin ja kirjoittaa samalla nimellä kulkevaa blogia. Julia on tehnyt myös Ylelle Melkein kaikki rahasta -nimistä podcastia sekä kirjoittanut kolumneja esimerkiksi Ylelle ja Kauppalehteen.

Toimittajasta tietokirjailijaksi


Julian polku yrittäjäksi alkoi lukioikäisenä Turussa. Julia pääsi Turun Sanomien nuorisopalstalle avustajaksi, mistä idea toimittajuudesta syntyi. Hän päätyi avustajaksi sukulaisensa innoittamana eikä erityisemmin omasta tahdostaan.


”Sitten innostuin siitä, kun tajusin, kuinka hauskaa on tavata erilaisia ihmisiä ja kysellä melkein mitä huvittaa”, Julia kertoo.

Turun yliopistossa hän alkoi opiskella mediatutkimusta. Opiskeluaikoina Julia pääsi myös tekemään Demi-lehteä Helsinkiin.

”Toimittajaksi voi päätyä ihan mitä tahansa reittiä”, Julia painottaa. Kahdeksan vuoden aikana A-lehdissä Julia teki juttuja esimerkiksi Trendi- ja Apu-lehtiin. Viimeisimmät neljä vuotta ovat taas kuluneet yrittäjänä.


”Teen yhä vähemmän toimittajan juttuja sekä enemmän somejuttuja, kolumneja ja keikkaa puhujana”, Julia luettelee.


Julia on myös kirjoittanut kolme tietokirjaa, jotka käsittelevät rahaa, parisuhteita sekä kuluttamista. Viimeisin kirja Kaikki kuluttamisesta (2021) alkoi kehittyä vuoden
2018 IPCC-ilmastoraportin myötä.


”Silloin jotenkin erityisesti heräsin ilmasto- ja ympäristöahdistukseen ja aloin miettiä enemmän tällaisia asioita”, Julia kertoo. Hän päätyi kirjoittamaan juuri kuluttamisesta, sillä se kiinnosti häntä sillä hetkellä. Kirjaa tehdessään Julia pääsi haastattelemaan yli kolmeakymmentä asiantuntijaa, eli toimittajuus ei ole täysin kadonnut Julian työnkuvasta.

Partiopolku alkoi sudenpentuna turussa

Seitsemänvuotiaana Julia aloitti partion meripartiolippukunta Kakskerran Kaksoispisteessä. Hän viihtyi lippukunnassa koko ala-asteen ajan, kunnes ryhmän toiminta
lakkautettiin hänen mennessään yläasteelle.

”Niiltä vuosilta on ihan hirveästi todella hyviä muistoja”, Julia kertoo. Vuonna 2009 hän muutti Helsinkiin töiden perässä ja edessä oli uusien ystävien hankkiminen.

”Kyselin ihmisiltä, miten voi saada ystäviä, koska en tuntenut Helsingistä ketään.

Lopulta Julia päätyi ystävän kautta Töölön Tähystäjiin vetämään sudenpentulaumaa muutaman muun samanikäisen partiolaisen kanssa.

Vuoden johtamisen jälkeen Julia lähti Belgiaan vaihtoon, minkä jälkeen elämä vei mennessään eikä partiolle jäänyt enää aikaa. Hän kuitenkin suunnittelee vievänsä esikoisensa partioon ensi syksynä.

”Yksi suurimmista syistä, miksi haluan omien lasteni menevän partioon, on se,
että partion kaltaisista harrastuksista saa elämänmittaisia ihmissuhteita”, Julia perustelee. Hän myös pohtii lähtevänsä ensi vuonna leireille vapaaehtoiseksi.

Parhaat muistot Julian partiouralta ovat jääneet usein epäonnistumisista. Jälkikäteen nimen ”Vesileiri” saaneella leirillä Julian partioporukka pystytti teltan vahingossa rinteeseen. ”Teltassa oli yhtäkkiä yöllä varmaan kymmenen senttimetriä vettä, joten olimme aivan likomärkiä”, Julia naurahtaa. Lopulta ryhmä onnistui pääsemään erään johtajan vanhempien kotiin yöksi.

”Se oli myös ensimmäisiä kertoja, kun oikeasti pääsin valvomaan yöllä, mikä oli kivaa”, Julia mainitsee. Lämpimiä muistoja on jäänyt myös Lounais-Suomen Partiopiirin sudenpentujen piirileirileiltä eli Tammileireiltä.

”On jännä, kuinka edelleen muistan Tammileirin huutoja”, Julia ihmettelee.
Leirit olivat Julialle aina todella tärkeitä ja ”parasta mitä elämä voi tarjota”. Partio on myös antanut oppeja elämään.

”Opin ennen kaikkea yhteistyötä. Metsään ja leirille mentäessä kaikki tehdään yhdessä eikä yksin oikein pärjää”, Julia korostaa. Myös metsässä oleminen tuli tutuksi, sillä lippukunnan toiminta oli keskellä metsää.

”En ole ikinä esimerkiksi pelännyt metsää”, Julia kertoo. Ilman partiota metsässä ei olisi tullut vietettyä niin paljon aikaa. Partio ja toimittajuus ovat Julian mielestä myös jollain tavalla samanlaisia.

”Molempia yhdistävät oma-aloitteisuus, reippaus ja toimeen tarttuminen”, Julia perustelee. Sudenpentulaumaa vetäessä partiosta löytyi myös paljon juttuideoita.


Julia kokee partion merkittävänä nykyyhteiskunnassa.

”Minusta tuntuu, että aikamme suurissa haasteissa partio on osa ratkaisua eikä missään tapauksessa osa ongelmaa”, Julia tiivistää.

Ystäväkirja:

 

Lempiruokani: Riisipuuro

Partionimeni: Pylpyrä 

Pienenä ajattelin että minusta tulee: Opettaja 

Harrastus jonka aloittaisin jos olisi enemmän aikaa: Opettelisin kärrynpyörän 

Harrastan nyt: Haitarinsoittoa ja juoksua  

Kaikista maailman ihmisistä haluaisin tavata: Tietokirjailija ja ekonomisti Kate Raworthin

Terveiseni tämän lehden lukijalle: Olet tehnyt erinomaisen valinnan, kun harrastat niin erinomaista harrastusta! Ja jos lukemassa on Töölön Tähystäjien sudenpentuja vuosimallia 2009–2010, laittakaa viestiä – kiinnostaa mitä teille kuuluu.


TEKSTI: Rosa Mäkinen

KUVAT: Veera Melvasalo, Kaisu Kaplin, haastateltavan arkisto