Vesillä tapahtuvaa partiotoimintaa kutsutaan meripartioksi. Meripartiotoimintaa järjestetään kaikissa partiopiireissä sekä merellä että järvellä. Pääkaupunkiseudulla on tällä hetkellä 12 meripartiotoimintaa järjestävää lippukuntaa.


Meripartio-ohjelmaa on järjestetty Suomessa partion perustamisesta lähtien. Ensimmäisenä meripartiolippukuntana pidetään ruotsinkielistä Sjöscoutkåren Vikingarna -lippukuntaa, joka perustettiin vuonna 1917 Helsingissä. Järville meripartio rantautui vuonna 1922.

Suomessa meripartiolaisia on Kuksan mukaan noin 6500 lähes 70 eri lippukunnassa. Aluksia lippukunnilla on yhteensä noin 200. Alustyypit vaihtelevat kanooteista jolliin ja matkapurjeveneistä isoihin moottorikoululaivoihin. Aluksia on paljon verrattuna esimerkiksi muihin Euroopan maihin. Monessa maassa meripartiotoiminta pyörii yhden keskusjärjestön omistaman, isomman aluksen ympärillä eikä ole jalkautunut käytännön toiminnaksi lippukuntiin, kuten Suomessa.

Juttua varten haastateltu Emilia Pöyry on ollut mukana meripartiotoiminnassa lippukunnissaan Ekin Partiossa ja Näsijärven Kipinöissä, minkä lisäksi hän toimii Hämeen Partiopiirin meripartio-ohjaajana. Vaikka Emilian molemmat lippukunnat sijaitsevat järven eikä meren rannalla, sanoo hän silti olevansa “100% meripartiolainen”.

“Vaikka puhutaan koko ajan meripartiosta, täytyy muistaa, että termissä on niin sana meri kuin partiokin. Ohjelma koostuu partio-ohjelmasta ja täysin samoista aktiviteeteista kuin maapartiolaisillakin, mutta lisänä on muutamia meripartioon liittyviä.”

Emilialle meripartio on tarjonnut paljon hienoja kokemuksia, joista hän ei olisi pienenä partiota aloittaessa uskonut ikinä kokevansa.

“Olen päässyt järvien lisäksi seilaamaan Itämerelle, Välimerelle sekä Atlantin rannalle, ja kaikilla näillä purjehduksilla on ollut partiolaisia mukana. Purjehdustaitojen lisäksi vastuun kasvaessa johtamistaidot kehittyvät, sillä vene on varsin erilainen maasto johtajana toimimiselle.”

Ei vain merenkulkua

Meripartio-ohjelma kulkee käsikkäin muun partio-ohjelman kanssa. Eri ikäkausille löytyy merkkejä ja aktiviteetteja vesillä tapahtuvaan partiotoimintaan liittyen, ja ikäkauden aktiviteetit on mukautettu toimintaryhmän ikään ja kehitykseen sopivaksi. Sudenpentujen toiminnan tavoitteena on kehittyä turvalliseksi matkustajaksi partioaluksella, kun taas vaeltajien tavoitteena on kehittyä osaksi partioaluksen päällystöä.

Sudenpennuilla, seikkailijoilla, tarpojilla ja samoajilla meripartio-ohjelma nivoutuu osaksi partio-ohjelmaa aktiviteettien ja merkkien lomassa. Talvikaudella veneily ja purjehdus jäävät usein tauolle, kun useimmat veneet nostetaan telakalle. Talvisin voidaan kuitenkin huoltaa venettä, harjoitella solmuja ja kerrata veneilyn teoriaa, jotta taidot eivät ruostu talven aikana.

Jokainen koloilta ei kuitenkaan pyöri veneen tai purjehtimisen ympärillä. Meripartiossa on myös partiolaisia, jotka eivät pidä veneilystä, ja ohjelmaa järjestetään siten, että kaikille riittää tekemistä.

“Olen itsekin istunut lukemattomat kerrat kipinävuorossa tai pystyttänyt telttoja leirialueelle – sitähän se partio on.”

Kokemuksen karttuessa meripartiolainen voi kouluttautua ja toimia koulutusten myötä veneellä eri tehtävissä. “Meripartio-ohjelman perustana toimii se, että partiolainen oppii alkuun olemaan veneessä turvallinen matkustaja ja vuosien ja taitojen karttuessa aktiivinen miehistön jäsen ja lopulta jopa aluksen päällikkö”, Emilia kuvailee.

“Koulutus meripartiossa on nousujohteista eikä tekeminen lopu aikuisiälläkään, sillä on aina uutta opittavaa.”

Emilia muistuttaa myös, ettei meripartiota aloittaessa ei tarvitse osata mitään purjehduksesta tai veneilystä – taitoja opitaan tekemällä. Tärkeämpänä hän pitää kiinnostusta aihetta kohtaan.

“Kaikilla meillä on joskus ollut sama lähtötaso, ja partio-ohjelma tarjoaa hyvän pohjan kouluttamiseen, vaikka innostus tulisi vasta aikuisiällä.”

Meripartio-ohjelmaa voi toteuttaa, vaikkei lippukunta järjestäisi muuten meripartiotoimintaa tai omistaisi venettä. Esimerkkinä Emilia nostaa sudenpentujen Vesillä liikkuja -jäljen, jossa on paljon lauman retkellä tai koloillassa tehtäviä aktiviteetteja.

“Veneilemään halutessaan voi olla yhteydessä alueella toimivaan meripartiolippukuntaan tai purjehdusseuraan ja saada tätä kautta kouluttajia ja kokemuksia vesillä liikkumisesta. Samoajilla on aktiviteettina meripelastus, ja sen voisi tehdä yhteistyössä vaikka paikallisten meri- tai järvipelastajien kanssa”, Emilia vinkkaa.


Meripartiolaisen koulutuspolku

  • Veneenohjaajakurssi (VOK) on usein piirin järjestämä. Koostuu teoriaosuudesta ja käytännön osasta. Kurssi on suunnattu 15 vuotta täyttäneille meripartiolaisille tai purjehdustaitoisille meripartiotoiminnasta kiinnostuneille.
  • Förstikurssi on VOKin jälkeinen askel koulutuspolussa, ja sen aikana tutustutaan oman lippukunnan alukseen ja käytäntöihin.
  • Kipparikurssi antaa hyvät eväät meripartioaluksen päällikkönä toimimiselle. Kurssilla opetellaan muun muassa navigointia, alusturvallisuutta ja johtamista aluksella. Kurssi on suunnattu vaeltajille ja aikuisille.
  • Kipparikurssi 2 laajentaa osaamista avomeriveneilyyn. Kurssin käyneet toimivat kouluttajina Kipparikurssi 1:llä.
  • Lisäksi järjestetään pelastautumiskurssi, jossa pääsee oppimaan turvallisuudesta vesillä ja testaamaan omia rajojaan esimerkiksi pelastuslautassa nukkumisella.

TEKSTI: Hanna ”Beagle” Hämäläinen

KUVAT: Noora Kankare, Antti Raikunen