Hiihtoa, pulkkailua ja lumisotaa, näitähän kuuluu olla talvileirillä? Tänä vuonna talvileiri Vinkuli jouduttiin järjestämään ilman lunta ja edellä mainittuja aktiviteetteja. Silti leirillä päästiin puuhaamaan paljon kaikkea kivaa, kun ohjelmaa suunniteltiin “laatikon ulkopuolelta”. Hepun toimittaja Milla Muhonen osallistui leirille, piti päiväkirjaa ja haastatteli leirinjohtajia.

“Lähdimme tekemään leiriä, koska halusimme ylläpitää alueellista talvileiriperinnettä ja yhdistää EPT-henkisiä partiolaisia keskenään talvisissa tunnelmissa. Leirillä päästiin opettelemaan monia perinteisiä talviajan retkitaitoja, koska lämpötila oli talvisen viileä”, leirinjohtaja Ville Vuorenmaa kertoo.

Mikä Vinkuli?

  • Espoon Partiotuki ry:n talvileiri yli 12-vuotiaille.
  • Järjestetään joka toinen vuosi koulujen hiihtolomalla.  
  • Vinkuleita on järjestetty jo vuodesta 1986.  
  • Leirillä nukutaan teltoissa ja nautitaan jatkuvasti ulkoilmasta.
  • Retkeilytaitoja pääsee kartuttamaan muun muassa lämmittäviä tulia tehdessä ja lyhyellä vaelluksella eli haikilla.  

Keskiviikko 12.2. 

Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli aluksi majoittautuminen. Yhteisvoimin pystytimme puolijoukkueteltat ja teimme sadesuojat rinkoille. 

Telttojen pystytyksen jälkeen piti täyttää saavi sammutusvettä. Tätä varten keksittiin viestijuoksukisa telttavartioiden eli kieppien välille. Ämpäreillä haettiin purosta vettä ja tuotiin saaviin.  

Iltapäivällä ehdittiin vielä pelata norsufutiksen variaatiota, joka oli sekoitus koripalloa ja rugbyä. 

Torstai 13.2. 

Torstaina ohjelmassa oli pienimuotoinen haikki leirialueen ulkopuolella. Telttavartiot suunnistivat ja tekivät rasteilla tehtäviä, jotka testasivat erilaisia partiotaitoja, kuten ensiapua, morsetusta ja ruoanlaittoa trangialla. 

Rasteilla päästiin myös pystyttämään telttaa “myrskyisessä tunturissa” eli osittain teipillä peitetyt lasit silmillä pressun alla. Muut ryhmästä heiluttivat pressua rastimiehen antamien säätiedotusten mukaisesti.  

  • Vaelluksella ei tarvittu suksia.

Päivällisen jälkeen leiri kokoontui yhteisvoimin tekemään perunalastuja. Illan ohjelmassa oli “sipsitehdas ja leffa”.  

Jokaiselle riitti hommaa niin lastujen vuolemisessa kuin paistamisessa (sekä maistamisessa). Sipseillä päästiin herkuttelemaan, kun kokoonnuimme katsomaan Vinkuleille perinteiseen tapaan Ice Age -elokuvaa. 

Leirin aikana ehdittiin muutenkin ottaa rennosti. Joka päivä päästiin saunaan ja rohkeimmat kävivät uimassa.  

Perjantai 14.2. 

Perjantaina oli vähän vähemmän perinteistä talvileiriohjelmaa: melontaa. Päivän aikana jokainen pääsi järvelle melomaan. Sää oli suhteellisen tuulinen, joten tiimityö oli valttia sujuvassa liikkumisessa.  

Veden pinta oli poikkeuksellisen korkealla, joten järven keskellä oleva saari oli veden peitossa. Vedessä siis näytti kasvavan puita, mikä oli huvittavaa. Lähes kaikki voivatkin nyt sanoa meloneensa metsässä.

Melonnan ohella ohjelmassa oli moottorisahan käytön harjoittelua ja rasvapalon sammuttamista. Rasvapalo keräsi koko leirin yhteen, kun lopulta pitkän yrittämisen jälkeen saimme rasvan syttymään. 

Tämän jälkeen jokainen pääsi harjoittelemaan palon sammuttamista sammutuspeitteellä. Vaikka sammuttaminen olikin monen mielestä jännittävää, se sujui oikein mallikkaasti. 

Leirillä oli suhteellisen vähän osallistujia, joten kaikki olivat osa tiivistä Vinkuli-porukkaa, jolle syntyi monia hauskoja vitsejä. Ne kiteytyivät viimeisen illan iltanuotiolla esimerkiksi erilaisissa sketseissä. 

Leirinjohtajat haastattelussa

Leirinjohtajille Kasperi Tulkille ja Ville Vuorenmaalle jäi leiristä päällimmäisenä hyvä fiilis.

Vinkulin tekemisessä leirinjohtajien mielestä parasta oli se, että kaikki olivat innokkaasti mukana. Hommaa ei kuitenkaan otettu liian vakavasti, vaan pilke pidettiin silmäkulmassa.

Leirin kohokohdiksi leirinjohtajat nimeävät yhdessä tekemisen, kuten viimeisen illan iltanuotion, jolla leirin porukka oli yhdessä ja viikon aikana syntyneet ystävyydet pääsivät hyvin esiin. 

On ymmärrettävää, ettei Vinkulilla voitu rakentaa lumiveistoksia tai napakelkkaa.  Leirillä nähtiin, että talvileirin järjestäminen onnistuu mainiosti, vaikkei maassa olisikaan mahtavia lumihankia. 

“Lumen puute toisaalta mahdollisti uudenlaisia talvileiriohjelmia, kuten melonnan”, Kasperi sanoo. Vaikka melonta mielletään usein kesäleirien ohjelmaksi, toimi se myös talviaikaan oikein hyvin eikä tehnyt talvileiristä kesäleiriä. 

Jokainen leirillä ollut ymmärtää taatusti kerrospukeutumisen merkityksen ja muistaa yöllä valvotut tunnit kipinävuorossa. 

Teksti: Milla Muhonen
Kuvat ja videot: Petteri Ojala ja Emma Lahtinen
Sivupohjan suunnittelu ja toteutus: Aucor (työkaluna WordPressin Gutenberg-editori)
Koonti: Hanna ”Beagle” Hämäläinen, Liinu Yli-Hongisto ja Susanna ”Suski” Mikander