Vantaan aluejärjestö Partiokannuksella on tänä vuonna 50-vuotisjuhlavuosi. Järjestö kehittää ja järjestää paikallista partiotoimintaa. Kannuksen entinen puheenjohtaja Joppe Ranta jakaa ajatuksiaan vantaalaisuudesta ja kaupunkipartiosta.

”Vantaalaisuus ei varmaan ole sen kummempaa kuin espoolaisuus tai helsinkiläisyys, mutta kun asiaa katsotaan Vantaan puolelta, se on ehdottomasti niitä parempaa.”

Näin naurahtaa Partiokannuksen entinen puheenjohtaja, retkeilytoimittaja ja -tuottaja Joppe Ranta, 57.

“Olen Tikkurilasta eli vantaalainen, tarkkaan ottaen itävantaalainen. Meillähän on Itä- ja Länsi-Vantaa, joiden välillä leikkimielisesti kilpaillaan, olipa kyseessä partio, taksi tai joukkoliikenne.”

Partiokannus tukee vantaalaisia lippukuntia ja järjestää erilaisia tapahtumia ja koulutuksia.

PäPan vaikutuspiirissä toimivien paikallisten aluejärjestöjen tarpeellisuus on herättänyt keskustelua. Joppe pitää omaa aluejärjestöä pitkine perinteineen hyvänä asiana:

“Koetaan, että vantaalaisuus on mageeta, ja tehdään sen tähden Kannuksen nimissä. Järjestö hyödyttää parhaimmillaan koko pääkaupunkiseudun partioyhteisöä, kuten piirin toiminta alueita.”

”Partiomaisuus on tekemisessä, ei puitteissa.”

Jopen mukaan pääkaupunkiseudulla partiota osataan tehdä siellä, missä ollaan. Ei tarvita rakennettua leirintäaluetta, vaan puistokin kelpaa.

“Kaupunkipartio on partiota, ei sitä tarvitse eritellä. Partiomaisuus on tekemisessä, ei puitteissa.”

Joppe toimi Partiokannuksessa aktiivisesti 1990-luvulla. Sen jälkeisinä vuosikymmeninä partio on muuttunut paljon ja kansainvälistynyt sitäkin enemmän. Jopen mukaan suomalaisen partion vahvuus on vastuun saaminen jo nuorena. Näin nuorten ääni kuuluu ja partio kehittyy.

Baden-Powell mielsi lippukunnan hyväksi kooksi 30 poikaa. Emmehän me voi pitäytyä tuollaisessa ajattelussa, vaan
meidän tulee uudistua. Baden-Powell olisi varmasti ajatellut samoin. Hänkin oli edelläkävijä perustaessaan kokonaisen uuden liikkeen, partion.”

Muistoja ja muutoksia

Jopen mukaan suunta on oikea, mikäli nykypartio on hyvää niille, jotka sitä tekevät. Partiokannuksenkin toiminta on muuttunut vuosikymmenten saatossa, mutta tekemisen meininki on edelleen sama. Jopen paras Partiokannus-muisto on järjestön Englannin-matkojen aloittaminen ja vetäminen.

“Ensimmäisellä vierailulla Brownsean saarella yritin hoitaa asioita paikallisen vartijan kanssa. Olin ja olen edelleen huono
kielissä. Takanani seisoi 20 ihmistä, joista jokainen puhui parempaa englantia, mutta klaarasin tilanteen silti. Kaikki olivat minun laillani todella innoissaan siitä, että olimme päässeet saarelle, partion alkulähteelle.”

Lisää hauskoja muistoja on kerätty Partiokannuksen digitaalisena julkaistavaan historiikkiin. Muita juhlallisuuksia vietetään koronatilanteen mukaisesti.

“Odottelen kovasti kutsua joihinkin kekkereihin, joissa saa syödä, tavata partiotuttuja ja juhlistaa 50-vuotista vantaalaista partiotoimintaa”, Joppe päättää haastattelun.

Teksti: Iris Pajunen

Kuvat: Hanna ”Beagle” Hämäläinen